Ulkoilua ihanassa kelissä ja vinkkejä isän muistamiseen isänpäivänä!

Tänään on ollut aivan ihana keli! Nautittiin Taikan kanssa sekä ulkoilusta että askartelusta. Ei siis huono aamupäivä ollenkaan! Nyt tyttö on päiväunilla. Tuntui olevan melkoisen väsynyt aamun touhuista. Käytiin pienellä kävelyllä ja etsimällä etsittiin kauneutta marraskuisesta luonnosta. 

Löytyyhän sitä kauneutta. Esimerkiksi pienistä yksityiskohdista. Kuura tänä aamuna taas ilahdutti ja auringonpaisteessa se suorastaan näytti välkehtivän!

Kuva ei oikein tuo oikeutta, mutta näky oli todella kaunis. Tuo kapea uoma valaistui sitä kauniimmin, mitä lähemmäs järveä se meni. Kontrasti oli uskomaton. 

 Taikakin löysi itselleen aarteen. Lapsen kyky löytää aarteita on upea!

Kuura oli jälleen niin kaunista. Vinhaa vauhtia aurinko sitä jo sulatti.

Oli huikeaa kävellä tuota tietä, kun ruskeat lehdet ja tummat kivet olivat kuurassa ja ne todella välkehtivät, kun itse liikkui eteenpäin. Tuntui kuin olisi kävellyt miljoonissa pienissä timanteissa. Kuva vie lumouden pois. Mutta tämä kuva on yksi esimerkki siitä, että vaikka luonnosta tällä hetkellä on hyvin vaikeaa kauneutta löytää, niin sen voi löytää pienestä hetkestä. Sitä täytyy vain osata etsiä ja antaa sille mahdollisuus!

Ihmettelin, että mitä Taika alkoi puuhastelemaan. Tyttö löysi tieltä mutaisen kohdan ja alkoi tekemään muta-tanssia. En tiedä, mistä moinen idea hänelle tuli. Mutta hymyn se sai molempien huulille :) Jälleen se lapsen kyky löytää iloa hetkestä!

Puuhastelimme myös vähän isänpäivä-askarteluja. HerraMies ei blogia lue, joten uskallan tämän esitellä täällä. Löydettiin eilen juuri sopivan kokoinen kahvimuki HerraMiehelle. Taika sai sen koristella posliinitusseilla. Isänpäivälahjoissa itse tykkään siitä (ja tiedän myös HerraMiehen tykkäävän), että lahja näyttää sille, että lapsi itse on sen tehnyt.  Aina joskus törmää upeisiin askarteluihin, joita tulee esimerkiksi päiväkodista, mutta niistä näkee heti sen, että lapsen osuus on ollut hyvin pieni... Se on vähän surullista, koska lapsen oma kädenjälki on kaunista!

Kyllä kelpaa isin kahviaan nautiskella :)

Löysin eilen myös kivan idean facebookista. Saippuakupla-maalausta! Veteen on sekoitettu akryylimaalia ja käsitiskiainetta. Sitä kun puhaltelee pillillä, tulee kivan värisiä kuplia. Kupliin kun painaa paperin, niin siihen jää hauskoja kuplan kuvia! Maalia pitää olla melko paljon, mutta tiskiainetta mielestäni melko vähän. Enemmän kun laittoi, kuplat olivat selvästi pienempiä ja tiiviimmässä ryppäässä. Ja aika kauan sai litkua sekoitella ja puhallella, jotta siitä alkoi hyviä kuplakuvia tulemaan! Taika oli vähän pieni (ja liian vilkas) tähän hommaan. Onnistui kuplia hyvin puheltelemaan (ja tykkäsi siitä), mutta kyllästyi melko nopeasti. Luulisin, että vähän isommat lapset tästä innostuisivat enemmän. Kuitenkin isänpäiväkortti saatiin aluille tällä tekniikalla :) Ja luulen, että osa joulukorteista saa myös kuplamaisen pohjan! 

Mukavaa tiistaita Sinulle!