Blogeissa on paljon kiertänyt tämä haaste, jonka tarkoitus on vähän avata bloggarin oikeaa maailmaa ja verrata sitä siihen, miltä se sitten blogissa näyttää. Kiitoksia Mansikoita ja vaahtokarkkeja blogin Maiccu, että heitit haasteella <3 Ehkä haasteen otsikointi ei täysin vastaa sisältöä, mutta ehkäpä vastauksista kuitenkin voi ne "valehtelut" löytää. Tosin, jos joku oikeasti täällä somessa hirveästi valehtelee ja silottelee elämäänsä, niin tuskinpa sitä tässä haasteessa sen enempää avaa. En ole ainakaan itse vielä törmännyt yhteenkään haastepostaukseen, jossa bloggari vastailisi, että kyllä, todellakin teen kaiken vain ja ainoastaan blogin vuoksi ja jotta instagram näyttää hyvälle, ja todellisuuteni on aivan jotain muuta. Khih. Luulen myös, että tämä on ehkä vähän eri aihepiirin bloggareille alunperin ajateltu, kuin tälläiselle puutarha bloggaajalle ja se näkyy varmasti omissa vastauksissani...
Mutta, lähdetäämpäs vastailemaan näihin kysymyksiin ja katotaan, mitä siitä sitten seuraa...
Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
Juu en. Ylipäätään en juurikaan käy hotelleissa, ravintoloissa ja tapahtumissa. Ja niinä harvoina kertoina ku niissä käyn, niin haluan nauttia ihan oikeasti tilanteesta ilman ruudun läpi elämistä.
Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
En koskaan, koska en osaa. Oon surkea sisustaja ja vielä surkeampi kattaja. Ihailen kyllä sujuvasti kuvia, joissa nää asiat on kondiksessa. Mutta ei kuulu min taitoihin ollenkaa. Ja noh, min pukeutumisesta ei ehkä ees kannata puhua...
En ota itsestäni kuvia enkä Instastories-videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
En oo tainnu julkaista blogin merkeissä yhtäkään kuvaa, jossa mulla olis meikkiä. Käytän meikkiä vaan sillon, jos lähen kuppilaan. Viimeksi tälläin tapahtuma taisi olla tasan vuosi sitten.
Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukean omaa brändiäni
Piti ihan pohtia, että millanenhan min brändi olis jos sellain ois. En kyllä osaa sanoa. Luulen, ettei multasissa vaatteissa ja kanan sontasissa saappaissa kulkevassa naisessa ole hirveästi brändättävää... Khih.
Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta
No en tee sitäkää. Ehkä pitäis, niin en henkisesti kiukuttelis kuvistani niin paljon. Näen niissä kyllä hyvin selvästi, miten huono iho miulla on tai millaset rypyt oon kerryttäny silmien ympärille. Mut se, että käsittelisin ne, niin en näe henkilökohtaisesti siinnä mitään järkeä. Mie olen myös täällä blogissa just se, mikä olen oikeastikkin. En osaa alkaa kauheasti kaunistelemaan asioita, enkä koe siihen mitään tarvettakaan. Jos olisin kauneusbloggaaja, niin ehkä ajattelisin ihan eritavalla.
Siloittelen elämääni somessa
Tätä varmasti teen yhtälailla kuin ylipäätään silottelen vieraiden silmissä elämääni. En välttämättä kertois naapurillekkaan, että huusin lapsilleni takapuolesta saakka just jostain ihan mitättömästä asiasta(paitsi, et takuuvarmasti sillon se kuuluu myös naapuriin, koska omaan vähän turhan kantavan äänen) tai pyytäis katsomaan, kuinka järkyttävässä kunnossa meidän keittiö välillä on. Ja kuvien rajaamisella silottelen välillä rikkaruohojen tai lelujen vallankumousta meidän pihassa.
Kadun joitakin blogiyhteistöitäni
Yksi yhteistyö on sellainen, jonka jättäisin tekemättä jos nyt asian uudelleen valitsisin. Kuitenkin jokainen yhteistyö on jotain opettanut, joten sen kannalta en mitään suurta taakka asiasta kanna.
Bloggaajan elämä on glamouria
Viittaan ylempänä olevaan vastaukseen multasista vaatteista ja kanan sontasista saappaista.
Ajattelen hetken Instagram-kuvina
No en... Mie alan kuulostaa todella some-tylsältä persoonalta. Sori!
Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin
Nyt täytyy sanoa, etten tiedä mikä tuo Jodel on, enkä jaksa edes googlettaa asiaa. Joskus oon nimeni googlettanu, mutta ei sillä mitään järin erityistä löytyny. Keskustelupalstoja en seuraa, koska ahdistun niin paljon siitä, kuinka ihmiset haastaa tahallaan riitaa. Ei oo min pala kakkua!
Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat
vapaaehtoisesti esillä
Puhuminen toki on sallistua kenestä vaan. Jokainen voi sitten itse miettiä sävyä ja sitä, mitä se sävy kertoo puhujasta itsestään. Juorujen keksimistä en taas ymmärrä ollenkaan. Mitä sillä halutaan saavuttaa? Olen joskus kertonut, että olen sosiaalisesti tosi rajottunut ja jouduin ihan opettelemaan taidon, jossa ihan kaikkea ei lauota ihmisille päin naamaa. Näissä tälläsissä asioissa tuo piirre näkyy vieläkin, kun en ihan oikeasti vaan ymmärrä, miksi kukaan käyttäis aikaansa juorujen keksimiseen?
Tämä on toki semmoinen alue, johon myös bloggaajien itsensä olisi hyvä kiinnittää huomiota. Bloggaamisen alottaessani olin niin sinisilmänen, että kuvittelin, että jos joku blogissaan jostakusta puhuu jotain, niin senhän on oltava sitten ihan faktatietoa. Ja ihan oikeasti yllätyin, kun tajusin, ettei niille väitöksille välttämättä ollut minkäänlaisia perusteita, ihan vain puhtaasti omaa kuvitelmaa tuotiin muille julki muka faktana. Sillä saadaan oikeasti tosi paljon pahaa aikaseksi ja kurjaa mieltä. Joten, aina kun luen, miten anonyymeja mollataan ja dissataan, niin kieltämättä pohdin, ettei sekään ihan reilua ole. Ensinnäkin jo sana anonyymi on saanut tosi ikävän kaiun, mikä on surullista siihen nähden, että suurin osa lukijoista on niitä anonyymejä ja kuitenkin hyö on ihania, kivoja ihmisiä. Toki, ilkeämielinen kommentointi on aina typerää ja lapsellista, mutta ei ne anonyymit ainoita ole, jotka sen ilkeilyn jalon taidon osaa. Minusta se, että huudellaan nimettömänä muille hävyttömyyksiä on täysin rinnastettavissa siihen, että omalla nimellä huudellaan asioita muka yleisellä tasolla (paino sanalla MUKA). Jossain vaiheessa teinkin päätöksen, että jos lukulistallani olevassa blogissa sellaista harrastetaan, niin lopetan lukemisen siihen. En halua joutua pohtimaan, että kestähän tässä nyt on kyse tai että, onko tämä oikeasti totta. Jossain vaiheessa tähän ilmiöön vähän kyllästyinkin ja aloitin haasteen, jossa puhutaan selän takana HYVÄÄ muista bloggereista. Oli todella ilo lukea erilaisista blogeista, miten kivasti ihmiset toisista kirjoittivat. Siihen haasteeseen edelleen saa ottaa osaa ;)
Bloggaaminen on helppoa kuin heinänteko ja lisäksi bloggaajat saavat hirveät määrät tavaraa (ja rahaakin) tästä turhakkeesta
Suosittelen kokeilemaan. Jollekulle homma voi olla tosi helppoa ja tavaraa sataa ku taivaan mannaa, mutta ne bloggaajat, joihin itse olen tutustunut, niin tekevät ihan järjettömän määrän työtä oman menestyksensä suhteen. Kuka ajattelee sitä, että joku on voinut tehdä vaikka 5 vuotta töitä lukijämääriensä eteen, jotta tässä hetkessä sitten saa sen arvokkaamman yhteistyön? Mutta toisaalta ymmärrän senkin, ettei sitä työnmäärää voi ymmärtää, jos ei itse sitä hommaa tee. Kaikkihan näyttää helpolta, kun joku muu sen tekee, eikö totta?
Bloggaaja keksii otsikot hakusanat mielessään
Varmasti osa hallitsee todella hienosti hakukoneoptimoinnin, mutta itselleni se on jotenkin liian hankalaa. Mutta myönnän, että jos sen osaisin paremmin, niin varmasti myös hyödyntäisin. Olisihan se kiva, että se työ mitä tekee, tavottaisi mahdollisimman paljon ihmisiä.
Vaikuttaako some päivittäisiin valintoihisi esim. kosmen saralla
Jälleen jouduin ihan pohtimaan, että mikä kosme... Huh, oon siis some-tylsimys, joka on vielä kaiken lisäksi jäänyt jollekkin ikivanhalle luvulle, kun ei ymmärrä edes termistöä. Mutta ei, ei todellakaan vaikuta.
Onko blogisi muuttunut sen perustamisesta?
On varmaankin. Tosin, min blogi on niin tuore, ettei se hirveästi ole ehtinyt muuttumaan, mutta ehkä kirjotustyyli on vapautunu, enkä niin paljon kirjottele muista aiheista kuin puutarhasta. Toisaalta, vuodenaika vaikuttaa asiaan paljon, joten katotaa, mitä keksin talvella...
Haasteen säännöt:
♥ kerro keneltä sait haasteen
♥ vastaa väittämiin
♥ lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää ja
vastaa siihen myös itse
Haastan mukaan:
Kenet vaan, joka haluaa päästää sisäisen valehtelija-bloggaajansa valloilleen ja kertoa, mitä se elämä ihan oikeasti on ;)
