Mehunkeittoa ja positiivisesti yllättäneet härkäpapupihvit

        

Edellisessä postauksessa kerroinkin käyneeni keräämässä suurimman osan härkäpavuista ja kokeilevani tehdä niistä härkäpapupihvejä. Kasvatin härkäpapuja ensimmäistä kertaa, enkä oikein tiennyt, mitä niistä voisi tehä. Olin yrittänyt etsiä internetistä reseptiä, mutta kaikissa oli käytetty valmista härkistä tai rouhetta. Kilautin siispä kaverille ja sainkin tosi hyvän vinkin. Jouduin hänen reseptiään vähän sumplimaan, kun en oikein tiennyt, mikä kellekkin on suuri astia härkäpapuja, enkä ollut kasvattanut valkosipulia. Lupasin jakaa reseptini teidän kanssa ja tässä se olisi:

HÄRKÄPAPUPIHVIT

5 dl tuoreita härkäpapuja

2 sipulia

4 keitettyä perunaa

2 kananmunaa

mustapippuria

suolaa

Jauhoin härkäpavut tehosekottimella murskaksi. Lisäsin sipulin, perunat ja mausteet ja jauhoin tasaiseksi massaksi. Lopuksi lisäsin kananmunat. 

Pellille laitoin leivinpaperin, jonka sivelin ruokaöljyllä ja siihen muotoilin pihvit. Tein reilunkokoisia pihvejä 6 kpl..tta. Paistoin 200 asteessa n.30 minuuttia.

Uskokaa tai älkää, me kaikki tykättiin noista! Itseänikin vähän epäilin ja HerraMiehestä olin varma, ettei hän noita syö. Mutta yllätys oli suuri, kun maistoin. Jos en olisi tiennyt mitä syön, niin olisin kuvitellut syöväni maksapihviä! Jatkoon siis! Ilona pisti jo tilaukseen ensi vuodella paljo enemmän härkäpapujen kasvatusta <3

Eilen mummo kertoi, että karviaiset voi poimia marjapoimurilla. Ensin ajattelin, että onkohan tuo nyt tullut vähän höperöksi, mutta sitten päätin kokeilla. Sehän on nerokasta! Tosi nopeaa, eikä piikit pistele juurikaan. Suosittelen kokeilemaan, jos et ole kokeillut. Ilonahan innostui poimurilla poimimaan karviaisia ja kohta on ämpäri täynnä. Meinasin tehdä niistä mehua. Luin, että sitruunalla maustettuna tulisi hyvää. Oletko sinä tehnyt karviaismehua? Joku nimetön perheenjäsen kuvaili lapsuuden muistoissaan karviaismehun maistuvan oksennukselta. Ei järin houkuttelevaa, mutta kokeillaan kuitenkin.

Tänään HerraMiehen kanssa keitimme mustaherukkamehua. Ensimmäinen kerta molemmille. Tähän koukuttuu! Jouduttiin kyllä muutamat neuvot kyselemään, kun emme luottaneet omaan osaamiseemme. Sain eilen mummolta (eli siis äidiltäni, mutta puhutaan hänestä mummona koko porukka) tuon mehumaijan, kun hän ei enää sitä tarvitse ja ajatteli, ettei tarvitse lainata keneltäkään. Meillä oli kyllä lainassa anopilta mehustin, mutta ihan mukava, kun nyt on oma. Saa anoppikin keittää mehuja kaikessa rauhassa ilman, että olemme ruinaamassa hänen mehumaijaansa ;)

Mehut keitimme kesäkeittiössä. Ajattelimme, ettei sitten haittaa jos tulee sotkua.

Olimme kaikki suorastaan intopiukeina. HerraMies yritti olla ihan pokkana, mutta näin, että innoissaan oli hänkin. Me Ilonan kanssa kyllä intopiukeilimme ihan avoimesti ;) Turha yrittää talvella flunssan tulla meille, kukistetaan se oma tekemällä mehulla! Hyvä me ja meidän joukkue!