Askel askeleelta kohti omavaraisuutta. Osa 8: Sato

Nyt menee aika ihan käsittämättömällä vauhdilla ja taas on uuden Askel askeleelta kohti omavaraisuutta-postauksen aika.  Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän yhteispostaussarja, jossa jokainen on tehnyt suunnitelmia oman omavaraisuuden kehittämisen suhteen ja kerran kuukaudessa katsotaan, miten tavoitteet ovat edistyneet. Porukan omavaraisuusaste vaihtelee hyvin suuresta melko pieneen. Itse kuulun tuohon melko pieni omavaraisuusaste porukkaan. Jokaisen kuun ensimmäisenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa. Vuosi alkaa olemaan niin loppupuolella, että tämä on tämän vuoden toisiksi viimeinen osa tässä sarjassa. Lokakuussa teemme vielä yhteenvedon ja sitten sarja jää tauolle tammikuulle saakka. 

Jos olet hypännyt kelkkaan vasta lähiaikoina, niin postauksen lopusta löydät lyhyet koosteet ja linkit aiempiin postauksiini. Postauksen loppupuolella on linkit myös muiden sarjaan osallistuneiden bloggaajien tämän kuun postauksiin.

Kuukausi on ollut jotenkin todella kiireinen ja kuitenkin ihan käsittämättömän inspiroiva. Tälläinen laiska kokki, joka ruuanlaitossa menee sieltä, missä aita on matalin (tai mieluiten sieltä, missä aitaa ei enää edes ole) on löytänyt ihan uudenlaisen fiiliksen ruuanlaittoon. Parasta on se, kun marssii kasvimaalle ilman hajuakaan siitä, mitä meinaa kokata ja sitten sitä mukaa, kun satoa kerää koriin, hahmottuu se, mitä tänään syödään. Se on niin mahtavaa! Omaan tapaani teen kuitenkin oman maan sadostakin yksinkertaisia, nopeita ruokia, jotka kuitenkin ovat herkullisia. Se onnellisuus, joka niissä hetkissä on läsnä, on jotain ihan käsittämätöntä. Ajatus siitä, että olen itse kasvattanut ruuan, jolla ruokin perheeni, saa kiitolliseksi ja nöyräksi. 

Oman maan satoa

Tomaatteja meillä syödään päivittäin tuoreena ja on niistä useampaan kertaan tehty ruokaakin; tomaattikeittoa ja -kastiketta. Tomaattikeiton ohje löytyy klikkaamalla tästä. Yhtenä päivänä ajattelin tehdä paholaisenhilloa omista tomaateista ja paprikoista. Ei siitä nyt paholaisenhilloa kyllä tullut, mutta oikein mainiota Kiltin tytön litkua. Nimensä kyseinen lopputuote saa siitä, että koostumus ei ole ollenkaan hillomainen, vaan lähinnä litkumainen ja poltekin on hyvin mieto. Vaikka ei (taaskaan) mennyt kuin Strömsössä, on Kiltin tytön litku todella herkullista erilaisissa ruuissa käytettynä. Hjam! 

Kesäkurpitsa on ollut lähes yhtä käytetty ainesosa meidän keittiössä kuin tomaattikin. Rakastuimme super hyvään Koskenlaskija-kesäkurpitsakeittoon (resepti tästä klik klik) ja sitä on tehty moneen kertaan. Olen myös tehnyt moneen kertaan Kesäkurpitsahilloa, jota olen maustanut eri tavoin. Näistä on tulossa jossakin vaiheessa oma postauksensa. Lapset rakastavat kesäkurpitsahilloa leivän päällä ja yllätys yllätys, leivän kulutuksemme on noussut ihan käsittämättömiin mittoihin lähiviikkojen aikana. Mutta annetaan lasten nauttia. Ei ehkä kauhean terveellistä, mutta onnellisuus korvaa sen puutteen.  Kesäkurpitsaa olen pakastanut valmiina soseena ajatellen tekeväni siitä talvella sosekeittoa. 

Kesäkurpitsa

Paprikoista tein ihania täytettyjä paprikoita ja yllätin jälleen itseni. En ole yleensä tykännyt kypsennetystä paprikasta, mutta kas kummaa, miten hyvältä se maistui, kun paprikat oli itse kasvattanut. 

Sipulit nostettiin jo ajoissa. Osan pakastimme, mutta suurin osa sipuleista on käytetty jo. 

Punajuuria on käytetty erilaisissa padoissa, mutta parhaimmillaan punajuuri oli Punaisessa sadonkorjuu-keitossa (resepti klik klik). Ehkä kauneinta keittoa, jota olen nähnyt ja maistui koko perheelle hyvin. 

Porkkanoita lapset popsivat suoraan maasta ja on niitä toki ruuanlaitossakin käytetty. Keväinen väri-intoiluni porkkanoiden suhteen on johtanut siihen, ettei meillä juurikaan ole oransseja porkkanoita, vaan punaisia, keltaisia, valkoisia ja pääsääntöisesti erilaisia liloja. Rakastan niin paljon värikkyyttä, myös lautasella! 

Omenoista olemme tehneet mehua. Mehuksi päätyivät myös osa karviaisista ja herukoista. Muutoin lapset ovat marjat syöneet suoraan puskasta. Vitamiinit ovat silloin parhaimmillaan, joten minusta se on ihan jees. Ei kaikkea tarvitsekkaan säilöä.  Omenasadon keräämiseen saimme helpotusta Fruit Collectorista, josta löytyy esittelypostaus tästä klikkaamalla.  Tykästyin Fruit Collectoriin paljon, sillä sato pysyy hyvänä ja on tosiaan helposti kerättävissä. 

Kurkuista tein suolakurkkuja ensimmäistä kertaa itse. Puolet kerkisimme syömään ja toiseen purkkiin oli iskenyt home. Voi kökkö! Olin kerinnyt purkista jo maistamaan ja totesin, että sen suolapitoisuus oli todella pieni. Hölmöyksissäni olin lisännyt purkkiin vettä, kun neste ei riittänyt. Olin lisäävinäni vähän suolaakin, mutten selvästikkään tarpeeksi. Nooh, purkki ei onneksi ollut iso, joten hirveän suurta harmitusta en asiasta ota. Vielä riittää kurkkuja, joten ehdin hyvin tekemään uusia. Tämä satsi oli muutenkin pieni, kun en ollut varma, tykkäämmekö kyseisistä kurkuista. 

Nyt odottelemme, että Ladyt Hipsu ja Fenix alkavat munimaan. Martta on lopettanut munimisen kokonaan ja ainoana meillä munii nyt Lotta. Oli jännä juttu, kun Martta keväällä alkoi munintaa lopettamaan  ja sen jälkeen on muutamia munia tehnyt, mutta ne eivät enää olekkaan ruskeita, kuten aiemmin, vaan selvästi vaaleampia. En ollut edes tiennyt, että munien väri voi vaihtua, mutta ilmeisesti näin kuitenkin voi tapahtua. Joka tapauksessa, nyt Martta ei enää muni, vaan elelee ihan lemmikkinä. En tiedä, miksi se on munimisen lopettanut, kun kuitenkin se on vielä nuori. Joku häikkä hällä lienee. 

Fenix - maatiaiskana

Tälläisiä kuulumisia tässä kuussa. Aiemmat postaukset pääset kurkkailemaan seuraavista linkeistä:

Osa 1: kerroin, mitä kasvatuslistaltani löytyy, eli porkkanaa, sipulia, chiliä, makeaa paprikaa, herneitä, kurkkua, perunaa, tomaattia, salaattia, papuja ja kesäkurpitsaa.  Tässä postauksessa kerroin myös toiveesta, että juhannuksena pääsisimme maistamaan ekoja omia perunoita.

Osa 2: kerroin siitä, että toistaiseksi eteneminen oli ollut siementen hankintaa sekä paprikoiden ja tomaattien esikasvatusta. Esikasvatuksessa oli tuolloin makeita paprikoita  (seitsemää erilaista), chilejä ja tomaatteja (reilu kymmenkunta  erilaista). Kaikki olivat vielä melko pieniä taimia. 

Osa 3: kerroin, kuinka pahasti tomaatti vinksahdukseni oli päässyt valloilleen ja samanlainen hullaantuminen oli tapahtunut myös paprikoiden osalta. Hupsista! Kurkkujen ja meloneiden suhteen höyrähdys oli havaittavissa myös, mutta niitä ei oltu vielä kylvetty. 

Osa 4:  esittelin lavakaulus-kasvimaan laajennusta ja sen tukikehikoita, jotka olivat tehty "hukkarisuista", kasvimaa suunnitelman, kurkun ja melonien taimet, "juhannuspottujen tilanteen" ja kerroin, kuinka harsosääskien kanssa on tapeltu. Taimien karaisu oli jo aloitettu ja Maatiaiskanasen ihkaensimmäiset tipuset olivat juuri saapumassa kotiin.

Osa 5: Ihmettelin, kuinka paljon kuukauden aikana olikaan tapahtunut, vaikka välillä tuntui, etten edisty missään. Kasvimaat olivat pääsääntöisesti laitettu, muttei vielä kokonaan.  Kerroin, että kesäkurpitsojen, maissien ja melonien suhteen tilanne oli surkea johtuen harsosääskistä. Esittelin myös Maatiaiskanasen ensimmäiset tipuset.  

Osa 6:  Jälleen ihmettelin omaa sokeutumistani kasvulle. Esittelin kasvimaita, ilakoin runsaasta omena- ja marjasadosta ja harmittelin HerraMiehen käden telomista, joka laittoi polttopuu hommat täydelliselle tauolle. 

Osa 7:  Kerroin olevani tyytyväinen siihen, että olimme jo päässeet kivasti sadosta nauttimaan; muun muassa tomaatit, porkkanat, härkäpavut, kesäkurpitsat ja sipulit olivat jo päässeet pöytään. Kuivuuden takia päivittäisiin pakollisiin kasteluihin meni 2,5 tuntia.

Muiden sarjaan osallistuneiden kuulumiset:
Korkeala
Riippumattomammaksi
Korpinkiven tupa
Rakkautta ja maan antimia
Harmaa torppa