Kouvolan teatteri - My Fair Lady-musikaali

Eilen koin elämäni ensimmäisen musikaalin. Menimme ystäväni kanssa katsomaan Kouvolan teatteriin My Fair Lady-esityksen. Tarina kertoo siitä, kuinka Elizalla, kadulla kukkia myyvällä rääsyläisellä, on unelma. Hän haluaa tulla oikeaksi kukkakauppiaaksi, mutta käytöstavoissa on paljon korjaamisen varaa. Professori Higgins taas on yläluokkainen herra, joka ei tunteista ymmärrä tuon taivaallista ja hänen tehtäväkseen tulee opastaa Eliza hienoksi ladyksi. Tarinassa on vahvasti mukana myös Elizan isä, jonka elämän ilo perustuu alkoholiin ja naisiin.

My Fair Lady. Kuva TAVATONmedia

Matka on täynnä nokkelaa sanailua, joka saa nauramaan vedet silmissä, sekä upeaa musiikkia, jota voisi kuunnella vaikka kuinka pitkään. Visuaalisestikin esitys on aivan ihastuttava. Eikä loppukaan ole sitä, mitä ehkä voisi odottaa. Yllättävä, upea, kaunis ja riemukas esitys, jonka ainoa huono puoli oli se, että se loppui. Olisin niin mielelläni nauttinut esityksestä pidempäänkin. 

Ihailen sitä, kuinka taitavia esityksen näyttelijät olivat. Taitavan laulamisen ja liikkumisen lisäksi kaikki se ilmeikkyys ja eleikkyys on ihan uskomatonta.  Ei tosiaan voi kuin ihailla! 

Esityksen väliajalla ja lopussa juttelin useammankin muun katsojan kanssa ja kaikki olivat esitykseen ihan yhtä ihastuneita kuin minä ja ystävänikin. Olen toki ennenkin käynyt katsomassa teatteriesityksiä, mutta en ole ikinä ennen havainnut sitä, että myös yleisö alkaisi noin paljon keskustelemaan toistensa kanssa. Tuntui, että esityksen upea fiilis tarttui yleisöön ja olimme kaikki  kuin samaa porukkaa. Aivan toisilleen vieraat ihmiset hymyilivät toisilleen ja juttelivat, kuin vanhat tutut. Aivan mahtavaa! 

Kaiken kaikkiaan kokemuksena erittäin hieno, lähes hämmentävä. Tätä kannattaa lähteä katsomaan vaikka vähän kauempaakin. On nimittäin ehdottomasti matkan arvoinen! 

Kiitos paljon jokaiselle esityksen tekemiseen osallistuneelle henkilölle. Tuo on vaatinut valtavia ponnistuksia ja valtavan monitahoista osaamista.  Ilta oli aivan ihana!

Kaiken maailman kanoja

Niinhän siinnä kävi, että viime yönä oli todella kylmä. Mittari näytti aamulla -4,1, eli daalioille sai jo sanoa hyvästit. Puutarhan olemus muuttui kerta heitolla hurjan näköiseksi, kun daalioiden tummat varret rumentavat jokaista kukkapenkkiä. Nooh, eipä se maata kaada. Alkuviikosta nostan juurakot ylös ja vien kellariin odottelemaan ensi vuotta. 

Kanat vielä nauttivat vapaudestaan. En tiedä, kumpi asia enemmän talven tulossa harmittaa. Se, että puutarhakausi on ohi vai se, että kanat joutuvat olemaan monta kuukautta sisätiloissa. Tulen talvella kovasti kaipamaan sulkaporukan seuraa pihalla. Nautitaan nyt vielä yhteisestä ulkoilusta, kun voidaan. Vasta lumen tultua kanojen osalta ulkoilu on ohi, joten vielä ei liiaksi kannata surra ja murehtia.

Eilen otin vähän kuvia sulkaporukasta. Sulo on edelleen todella arka meitä ihmisiä kohtaan, mutta muutoin näyttää nauttivan elämästään täysin rinnoin (vai täysin kuvuin?).

Maatiaiskanat

"Hups, en se minä ollut joka tuon kukkaruukun kaatoi..."

Hups!

"Ja tuolikin oli jo nurin, kun tähän tulin. Ja sitä paitsi, oli täällä muitakin"

Kukko

Nyt on alkanut tytöt munimaan reilusti. Ihan mukavaa, ettei tarvitse enää säännöstellä munien käyttöä. Antaa rallattaa vaan tytöt!

munapesä

Pitää vielä laittaa kuva kahdesta pinkkipää-kanastakin. Julia on toivonut pitkään, että saisi värjätä hiukset ja tänään sai hänkin uuden hiusvärin samalla, kun minun hiukset värjättiin. HerraMies toimi värjääjänä, kuten aina. Nyt kelpaa lähteä uutta fledaa ulkoiluttamaan Kouvolan Teatteriin. Hiphei! My Fair Lady-musikaali kutsuu minua ja ystävääni. Ihana päästä pitkästä aikaa teatteriin. Kerron huomenna, millainen tuo musikaali oli! 

Like mother, like daughter!

Mukavaa lauantai-iltaa Sinulle <3 Oliko teillä pakkasta viime yönä?  Toivottavasti kukat olivat jo turvassa, etteivät paleltuneet!

Puutarhan syksy

Tänne on lupailtu ensi yöksi -1 astetta, joten tuli kiire viedä talvetettavia kasveja turvaan kylmältä. Verenpisarat, pelargonit, inkaliljat, jalohortensiat sekä muutamat pienet hedelmäpuut pääsivät jo kellariin turvaan hallalta. Daalioiden juurakot nostan vasta, kun halla on mustuttanut niiden varret.

Ruska-aika

Julia kävi loput pavut noukkimassa kasvimaalta ja keitin ne pakkaseen. Porkkanat nostin ylös eilen ja tänään teen saman lopuille punajuurille ja osalle perunoista. Meinasin tehdä niistä kerralla suuren määrän sosetta, jonka laitan pakkaseen. Alkaa vain pakastin olemaan melkoisen täynnä, mutta ehkäpä vielä vähän mahtuu. 

Loput mangoldit meinasin myös kiehauttaa tänään ja tehdä niistä valmista mössöä pakastimeen. Lehtikaaleista osan jo laitoin pakastimeen, mutta niillä ei niin kiirus ole. Eivät pienestä pakkasesta ota itseensä. Muutoin taitaakin alkaa olemaan sato melkolailla otettu talteen. Isossa kasvihuoneessa on vielä paprikoita ja tomaatteja, mutta luotan siihen, että sielä lämpö vielä pysyy, vaikkei lämmitystä olekaan. Sisällä on kypsymässä yli 6 kiloa tomaattia, joten ison kasvihuoneen tomaatit saavat vielä luvan pärjätä. Kaikki ei vaan millään mahdu sisälle. 

Kukkapenkit alkavat näyttämään jo hyvin syksyisiltä. Ruska alkaa niihinkin hiipimään. Viikonloppuna meinasin kitkeä vielä kertaalleen kaikki kukkapenkit. Helpottaa kovasti ensi kevään puuhia ja näyttäähän puutarha muutenkin sen jälkeen siistimmältä. Samalla voi piilotella vähän kukkasipuleita maahan. Tänä vuonna en ihan niin pahasti höyrähtänyt sipulihankintojen suhteen kuin viime vuonna. Alle tuhanteen sipuliin varmaankin jäädään reippaasti. Ellei nyt sitten satu eteen tulemaan oikein hyviä tarjouksia... Nehän on tottakai pakko hyödyntää. 

Syyshortensia

Risiini 

Istuteltavaa vielä riittää muutenkin kuin kukkasipuleiden osalta. Joka hullu kärhö-hamstraaja on jo aikoja sitten ostanut 12 uutta kärhöjä, jotka vielä odottavat istutusta. Samoin muutamat pensaat. Perennojen taimet sentään sain istutettua viime viikonloppuna, kun laajensimme tyttöjen kanssa puistoalueen kukkapenkkiä. 

Kukkapenkin laajennus

Ehkäpä kuvat kannattaisi ottaa, kun kaaos on siivottu, eikä ennen sitä. Khih! 

Puuhaa siis riittää ja riittäisi paljon enemmänkin. Tänä syksynä menen puutarhan osalta siitä, missä aita on matalin, sillä tuntuu että aika on rajallista ja muut työt vievät nyt niin paljon aikaa, ettei vaan kaikkeen pysty. Onneksi on näitä reippaita apulaisia, joita voi pyytää apureiksi puuhailuihin <3 

Nyt hipsimme Taikan kanssa pihalle niiden punajuurien ja perunoiden nostoon. Ihanaa viikonloppua Sinulle <3

DIY: Sokerimaalaus

Nyt kun ulkona alkaa olemaan sateista ja kylmää, niin lienee sopiva hetki palata aina silloin tällöin askartelun ihanaan maailmaan myös täällä blogin puolella. Tällä kertaa vinkkaan ihan mielettömän kivasta ja helposta maalaustekniikasta, eli sokerimaalauksesta. Sokerimaalauksella saa aikaan tosi kivaa jälkeä, joka inspiroi takuuvarmasti niin aikuisia kuin lapsiakin. 

Ensin valmistetaan sokeriliemi, johon tulee 2 dl sokeria ja 1 dl vettä. Kuumaan veteen sekoitetaan sokeria niin kauan, että sokeri sulaa kokonaan. Kattilassa, liedellä se on helpointa ja sokeri varmasti sulaa. Kun liemi on jäähtynyt kunnolla, se on käyttövalmista. 

Akvarellipaperi kannattaa kiinnittää teipillä hyvin alustaan, jotta paperi pysyy hyvin paikoillaan, eikä kupruile. Kupruilu aiheuttaa helposti sen, että värit kasaantuvat yhteen kohtaan. Koko paperi sivellään sokeriliemellä, jonka jälkeen päästään maalaushommiin. Vesiväri-tippoja tiputellaan paperille sinne tänne, jolloin paperille muodostuu huippu hienoja kuvioita. Siveltimellä ei kannata suoranaisesti maalata pintaa, sillä äkkiä se muuttuu todella tahmaiseksi. 

Sokerimaalaaminen

Sokerimaalaus-työt kuivuvat hitaasti. Siihen voi mennä jopa lähes vuorokausi. Kuivumisen jälkeenkin pinta on tahmea, joten nämä työt eivät sovellu esimerkiksi kortti-askarteluun. 

Sokerimaalaus

Suosittelen kokeilemaan tätä. Ihan huisin hauskaa sadepäivän (tai vaikka aurinkoisenkin päivän) puuhaa <3

Sokeria, vettä ja vesiväriä

Onko tekniikka Sinulle tuttu? Lisää hauskoja maalaus- ja askarteluvinkkejä löydät seuraavista postauksista: 

Suolamaalaus
Silkkipaperimaalaus
Foliomaalaus
Esineiden koristelu
Kynttilöiden koristelu

Viimeistäkö viedään?

Alkaa olemaan melko kylmän tuntuista tuolla ulkona. Saa nähdä, onko aamulla daaliat mennyttä vai vieläkö saa kukinnasta nauttia. Kävin muutamia kuvia ottamassa lohduksi, jos yöllä tulee niin kylmää, että aamulla daaliat ovat sanoneet hyvästit tälle puutarhakaudelle. 

joriini

Taidan vielä illalla käydä muutamat daaliat napsimassa maljakkoon. Yllättävän kauan jaksavat kukkia leikkokukkinakin. Tosin, osa niistä tuoksuu niin voimakkaalle, etten viihdy sisällä ihan niiden lähietäisyyllä...

daalia

Vähän pettynyt olin tämän vuoden daalioiden kukintaan. Ihan kaikki eivät kukkineet ollenkaan ja lähes kaikki aina vain yhden kukan voimin kerrallaan. Viime vuonna daalioiden loisto oli selkeästi upeampaa. Ja tältä vuodelta odotin paljon, kun lajikkeita oli niin paljon. Mutta eipä hätää, daaliathan talvetan, joten voin lohduttautua sillä, että onhan kesä ensi vuonnakin. 

dahlia

Sitten, kun halla on mustuttanut daalioiden varret, nostan juurakot ylös ja talvetan kellarissa turpeeseen upotettuna. Toivotaan, että ensi talvena hiiret pysyttelevät kukkakellaristani poissa. Mur! Tänä vuonna sentään osaamme varautua ja laittaa lossat heti paikoilleen. Kylmät väreet menevät iholla, kun muistelen viime talven kohtaamistani hiirijengin kanssa. Olin kuumeessa ja ajattelin käydä kurkkaamassa, miten talvetettavat kasvit jakselevat. Kun avasin kukkakellarin oven, alkoi melkoinen vilinä. Useamman ison hiiren näin ja se rapina oli ihan älytön. Vähän turhan pieni ja hämärä tila tälläiseen kohtaamiseen. Hetken aikaa luulinkin hourailevani, mutta valitettavasti tilanne oli ihan todellinen. Onneksi HerraMies alkoi hiiriä lossattamaan, eikä suurempia tuhoja päässyt tapahtumaan. Mutta joka tapauksessa toivon, ettei ensi talvena kohdata samaa ongelmaa.

daalia

Vielä kuva japaninhortensia Vanille Fraisesta. Tämä on aivan ihana. Kumpa ei halla sitä veisi. Hortensioiden kukinnat ovat minusta kauniit talvellakin, kun ovat kuivahtaneet ja niiden päällä on vähän lunta. 

Japaninhortensia Vanille Fraise

Tänään Ilona ja Julia kävivät noukkimassa ulkonta ja huppukasvihuoneesta loput tomaatin raakileet sisälle kypsymään. Sekaan laitoimme muutamia omenoita, sillä ne nopeuttavat tomaattien kypsymistä. Isoon kasvihuoneeseen meni myös omppuja, jospa tomaatit vielä sielä kypsyisivät. Sinne ei ihan heti hallakaan pääse. Nyt pitää muutenkin melko kiireellä alkaa loppusatoa korjailemaan kasvimaaltakin. Kylmyys yllätti tämän kotipuutarhurin nyt ihan huolella. 

Mitenkäs sielä, tuliko kylmyys liian yht äkkiä vai oliko tämä jo ihan toivottua? <3 Ihanaa tiistai-iltaa Sinulle <3 

Juuressosekeitto ja juureslepuskat

Tänään törmäsin jälleen siihen, että jääkaappi huuteli tyhjyyttään. Eipä haitannut mitään, kun maalta vielä löytyy ruokaa. Kävin kipaisemassa vähän punajuuria, perunoita, porkkanoita ja papuja ja tein niistä sosekeittoa. Porkkanoiden värikirjo oli keltaisesta violettiin ja valkoisesta oranssiin ja osa perunoista oli liloja. Voinette siis kuvitella, että keiton väri ei ollut järin houkutteleva. Jos juurekset olisivat olleet "normi" värisiä, niin keitto olisi ollut kauniimpi. Maku sen sijaan oli nyttenkin oikein hyvä. 

Värikkäitä vihanneksia

JUURESSOSEKEITTO

3 pienehköä punajuurta

10 perunaa

8 porkkanaa

kaksi kourallista papuja

Vettä

Sipuli

Musta- ja valkopippuria

Kuivattuja lipstikan lehtiä 

Suolaa

Kuoritut ja pilkotut juurekset sekä pavut ilman kuoria laitetaan kattilaan, johon lisätään vettä sen verran, että juurekset peittyvät. Sekaan laitetaan mausteet lukuunottamatta suolaa. Annetaan kiehua noin 20 minuuttia. Kun juurekset ovat pehmenneet, ne soseutetaan sauvasekottimella. Lisätään vettä sen verran, että keitto on itselleen sopivan paksuista. Suolaa lisätään oman maun mukaan. 

Hyvin simppeliä ja maistuvaista ruokaa. Eikä aineksien määrät ole ollenkaan tarkkoja. Sekaan voi heittää kaikkea sen verran kuin sattuu olemaan. Tykkään juuri tälläisestä EI NIIN NÖKÖNUUKAA-ruuanlaitosta. Taika omaan tuttuun tyyliinsä totesi, että pahaa on, mutta söi lautasellisen keittoa kuitenkin. Ei tämän torpan keittiössä ylpistymään pääse, khih! Muut tosin kehuivat ruokaa hyvän makuiseksi, vaikka ruskea väri herättikin ensin lievää epäuskoisuutta myös mausta.

Lapsityövoimaa!

Keittoa jäi vähän yli ja Ilona on saanut kotitalouksesta läksyksi tehdä erilaisia leivonnaisia. Yksi oli pikataikina ja esimerkkinä oli teeleivät. Ehdotin Ilonalle, että hän tekisi loppuruuasta juureslepuskoita ja se varmasti sopisi tuohon kotitehtäväänkin. Niinpä saimme loppu ruuasta, jota ei enää ollut tarpeeksi seuraavan päivän ruuaksi koko perheelle, erinomaisen iltapalan. Tarkka talonsa pitää, opetti äitee aikoinaan! 

Lepuskoita ruuan jämästä

JUURESLEPUSKAT

Yllä olevan ohjeen mukaisen ruuan loppu, noin 4 dl 

2 kananmunaa 

2 dl ohrajauhoja

2 dl vehnäjauhoja 

Keittoon sekoitetaan kananmunat. Jauhojen sopiva määrä riippuu keiton paksuudesta, joten jauhoja kannattaa lisäillä desi kerrallaan, kunnes taikina on sopivan tuntuista. Hyvä lepuskataikina on melko löysää, kuin löysähköä puuroa. Ruokalusikalla nostellaan pellille taikina könttejä, joiden päälle ripotellaan reilusti jauhoja ja taputellaan ohuiksi kiekoiksi. Haarukalla pistellään lepuskoita muutamia kertoja.  Paistetaan 225 asteessa 20 minuuttia. 

Kuvasta poiketen, vähän vähäisempikin jauhomäärä riittää ;) 

Lepuskat juuressosekeitosta

Lepuskat ovat siitä ihania, että niihin saa käytettyä tähteeksi jääneet muussit ja näköjään sosekeitotkin oikein mainiosti.  Samalla tuoreisiin leipäsiin saa aina erilaista makua, eikä mene ruokaa hukkaan. Meillä tosin kanat eivät ehkä olisi pistäneet pahakseen, jos olisivat keiton lopun saaneet, mutta saavat tänään tyytyä rusinoihin ;) 

Mukavaa uutta viikkoa Sinulle <3

Luonnonkosmetiikkaa iholle ja hiuksille

Olen testaillut kesän ja alkusyksyn aikana useampiakin Bottega Verden tuotteita, joista löytyy hemmottelua niin hiuksille kuin ihollekin. Löytyypä seasta muutamia läskinlähdetys-loitsujakin, eli hoikentavia tuotteita. Tiedättekin, että olen rakastunut luonnonkosmetiikkaan ja luulenpa, etten tule siitä enää koskaan vaihtamaan pois. Luonnonkosmetiikkaan luotan ja voin turvallisin mielin helliä sillä itseäni ja lapsiani. 

Silloin, kun itse tutustuin luonnonkosmetiikkaan, niin törmäsin usein sellaiseen ajatusmalliin, että luonnonkosmetiikka ei ole tehokasta tai niin hyvää kuin muu kosmetiikka. Olen itse todennut molemmat väitteet vääriksi! Tehokkaita, ihania tuotteita löytyy paljon ja ihan varmasti jokaiselle löytyy ne itselleen sopivat vaihtoehdot. 

Hiuksille testissä oli Ginseng-tuotesarjan shampoo ja hoitoaine. Shampoo sopii normaaleille ja kuiville, rasittuineille hiuksille. Shampoo syväpuhdistaa hiukset ja hoitaa hiusjuuria. Hoitoaine tekee hiuksista tuuheat, sileät ja helposti kammattavat. Soveltuu normaalien hiuksien lisäksi kuiville ja rasittuneille hiuksille. Kumpikaan tuote ei sisällä silikonia, parabeeneja eikä väriaineita.   

Molemmat tuotteet olivat perushyviä tuotteita. Hiuksista tuli puhtaat ja hyväntuoksuiset. Tarvitsin kuitenkin omalle takkutukalleni näiden lisäksi selvityssuihketta, jotta sain suihkun jälkeen hiukset selviksi. Kuivuttuaan hiukset olivat kuitenkin kiiltävät, eikä seuraavat harjauskerrat olleet hankalia, joten ei valittamista.

Bottega Verde Ginseng shampoo ja hoitoaine

Minttu on yksi suosikkini tuoksuista ja rakastuin aiemmin BV:n minttu-basilika käsisaippuaan, joten odotin Minttu suihkusaippualta ja vartalogeeliltä paljon.  Suihkusaippua puhdistaa ihon hellävaraisesti jättäen iholle raikkaan mintun tuoksun. Tuote sopii sekä miehille että naisille. Vartalogeeli raikastaa ja kosteuttaa ihoa. 

Molemmat tuotteet lunastivat ne odotukset, joita minulle niille olikin. Ihan mielettömän ihana ja vahva mintun tuoksu. Iholle jäi mahtavan viilentävä tunne. Itse tykkään tosi paljon tälläisestä oikein vahvasta hammastahna-mintun tuoksusta. I-HA-NAT! 

Minttu suihkusaippua ja vartalogeeli

Sitruuna-suihkusaippua on raikas, virkistävä suihkusaippua, joka samalla kun pesee, myös kosteuttaa ihoa. Mukavan raikas tuoksu, joka jäi juuri sopivasti iholle tuoksumaan. 

Sitruuna suihkusaippua - luonnonkosmetiikka

Sitten niitä läskinlähdetys-loitsuja. Selluliittilaastari vatsalle ja lantiolle lupaa solakoitumisen helpottuvan, sillä se sisältää tehoaineita, jotka hoikentavat ja vähentävät makeanhimoa. Pakkaus sisältää 8 laastaria, eli kuukauden annoksen. Itse laitoin laastarin aina maanantaisin ja torstaisin. Sitä pidetään 8 tuntia, jonka jälkeen se otetaan pois. Laastari on iso ja peittää koko vatsan. Riippuen vyötärön ympäryksestä se voi riittää ylettymään lähes selkään saakka. Itselläni ei yllätys yllätys selkään riittänyt mitään, khih. 

Itse tunsin melkoista kuumotusta laastasin ollessa paikoillaan ja ensimmäisellä kerralla jouduin ihan kurkkaamaan, että reagoiko ihoni laastariin, mutta ei. Ilmeisesti pintaverenkierto aktivoitui niin tehokkaasti, että se aiheutti kuumotuksen. Ei voi suoranaisesti puhua poltteesta, mutta helteillä se olisi voinut tuntua jo melko tuskaiselta. Iholla laastaria ei muuten huomannut, eikä se häirinnyt liikkumista milläänlailla. Oma makeanhimoni on ilmeisesti niin jättimäinen, että sen suhteen en saanut helpotusta. Helposti askeleet kulkivat kaapille hakemaan suklaata, vaikka laastari olikin iholla. Joka tapauksessa kuukauden jälkeen vyötäröltä oli kadonnut 4 cm. Eli kyllä siinnä jotain taikaa taitaa olla. 

Vihreä Kahvi- viilentävän selluliittigeelin teho perustuu cryo-kylmävaikutukseen, joka stimuloi solujen toimintaa. Tuotetta käytetään kuuriluontoisesti vähintään kahden viikon ajan levittämällä geeliä kerran päivässä ongelma-alueille. Testiryhmä oli saanut tällä parhaat tulokset 8 viikon käytön jälkeen. Itse tälläisenä pyöreänä naisena en ole koskaan kokenut selluliittia suoranaisena ongelmana. Siinnä se menee mukana missä muukin ympärillä oleva liha. Kuitenkin oli mielenkiintoista kokeilla tuotetta ja nähdä, että se todella vähensi reisien selluliitti-muhkuroita. Tuote tuntui iholla mukavalta, eikä jättänyt minkäänlaista tahmaisuuden tunnetta vaan imeytyi nopeasti. Ainoa, josta en pitänyt, oli tuotteen tuoksu. Sitä ei onneksi vaatteiden läpi huomannut, joten siitä ei haittaa ollut, kun sen haistoi ainoastaan geeliä levittäessä, eikä tuoksu onneksi ollut voimakas. 

Vaikka näillä tuotteilla olikin selvä hyöty, on selvää myös se, että laihtuakseen tarvitsee tehdä paljon muutakin kuin laittaa laastari vatsalle tai levittää geeliä iholle. Kun saa laihdutuksesta (tai elämäntapa muutoksesta) kiinni, on tälläisten tuotteiden avulla kiva lisätä tekemänsä työn tehoa. Mutta hei, löytyisikö keltään yhtään ylimääräistä laihdutus intoa? Otetaan vastaan ja annetaan sille hyvä koti, jossa ei työt lopu kesken ;) 

Taistelu selluliittia vastaan

Mikä Sinun suhteesi on luonnonkosmetiikkaan? Itse olen siihen nyt ihan rakastunut ja tosiaan, tuotteita löytyy niin paljon erilaisia, että valinnanvara ei kesken lopu <3 

Tuotteet saatu blogiyhteistyönä. Kiitos Bottega Verde! Bottega Verden kosmetiikka on Italialaista luonnonkosmetiikkaa, jota ei ole testattu eläimillä. Tuotteita löytyy nettikaupan lisäksi HEHKU-myymälöistä, Citymarketeista, Apteekeista ja Tuurin kyläkaupasta.

Suloa iltaasi!

Kuten otsikosta voi päätellä, on uusi perheenjäsenemme saanut nimen. Sulo. Kiitoksia Hirnakka nimiehdotuksesta. Sopi tälle herralle kuin nokka päähän. Hän on tosiaan suloinen. Tänään hän pääsi maistamaan ensimmäistä kertaa vapautta. Voinette kuvitella, miten ihmeissään oli aluksi.

Kun avasin häkin oven, lähtivät sulkarouvat vauhdilla maistelemaan ruohoa, mutta Sulo-parka jäi hädissään häkkiin ja huuteli, että tulkaa nyt ihmeessä takaisin. Hetken kuluttua hänkin uskaltautui tulemaan ulos ja sielä nyt pihassa lauma tepastelee tyytyväisenä.

Vielä ei Sulo osannut alkaa nurmikkoa syömään, mutta eipä varmaan mene kauaa, kun huomaa, miten kiva pihalla on itse etsiä herkkuja naposteltavaksi. Eilen oli tosi söpöä, kun menin illalla kurkkaamaan, että onko laumalla kaikki hyvin ja sieltä munakopissa Sulo oli kaikkien rouviensa kanssa. Kaikki olivat ihan kiinni toisissaan ja hyvin näytti elämä maistuvan. 

Martta näyttäisi olevan eniten Sulon mieleen. Marttaa hän aina hännystelee, mutta kovin on herrasmies. Saa nähdä, alkaako hän jossain vaiheessa polkemaan vai tyytykö vain pitämään muuten jöötä rouvilleen.

Hyvin on Sulon alku sujunut meidän perheessä. Ihmisiä kohtaan hän on tosi arka, mutta paljon on reipastanut jo näissä muutamissa päivissä. Ensimmäisinä päivinä hän sinkoili ympäriinsä heti, kun lähestyimme. Nyt juttelee rauhallisesti, mutta pysyttelee vähän matkan päässä. Pääasia, ettei ahdistu, kun tulemme luokse. Eikä tietenkään hyökkäile meidän kimppuun. Ujo toki saa olla <3

Nyt kun olen katsellut tuota Sulo-herraa, niin olen moneen kertaan pohtinut, että ovat kaikin puolin kuin yö ja päivä HerraKukkosen kanssa. Koko tämän komistuksen olemus henkii rauhallisuutta. Klo 6.15 alkaa kuulumaan kiekuminen, mutta sen verran hiljainen ääni on, ettemme ainakaan itse siitä ole häiriintyneet ollenkaan, vaikka pihalla Sulo onkin. Olettaisin, ettei kukaan naapurikaan ole, kun ei ole viestejä tullut. Pyysin, että ilmoittavat, jos kiekuminen kuuluu heille aikaisin aamulla.

Suloista torstai-iltaa Sinulle <3 

Kasviterapiaa ja sisustamista huonekasveilla

Viikonloppuna kävimme Viherpeukaloiden syysriehassa ja sieltä mukaan tarttui muutamia ilmakasveja ja "aasinkorva". Sain lukijalta kuitenkin palautetta, että kyseessä on oikeasti muulinkorva. Kiitoksia korjauksesta! Ilmeisen yleistä on, että muulinkorvia kutsutaan aasinkorviksi, vaikka eivät olekaan sama asia. Rakastan huonekasveja ja hullaannun niistä aina ajoittain. Mutta olen suorastaan surkea huonekasvien hoitaja ja ikävä kyllä minulla kestävät vain kaikista kestävimmät lajit. Kuitenkin huonekasveja on aina hankittava ja osa jää ilahduttamaan pitemmäksikin aikaa. 

Olin ostanut viime joulun jälkeen Torin Kukkien alemyynnistä ihanan lasipurkin, johon ajattelin laittavani joskus ilmakasveja. Nyt vasta se pääsi käyttöön. Nämä ilmakasviasetelmat ovat ihania, kun niitä on helppo muokkailla. Nyt laitoin lasipurkin pohjalle koristekiviä ja muutaman simpukankuoren.  Niiden joukkoon pari ilmakasvia ja tsädää, valmista. Ei hirveän paljon helpompaa sisustus-juttua voi olla. 

ilmakasvi asetelma

Ilmakasvien, eli Airplant-kasvien hoito periaatteessa on helppoa. Niitä vain suihkutellaan pari kertaa viikossa vedellä. Vastaavasti ne voi jättää hetkeksi veteen lillumaan noin parin viikon välein. Kastelemisen jälkeen kasvin annetaan kuivua ennenkuin se laitetaan takaisin astiaansa. Lehtihankojen väliin jäävä vesi mädännyttää ilmakasvit helposti, joten niitä kannattaa kuivatella nurin päin käännettynä. Niin, helppoa hoitoa, mutta silti meiltä on useampikin ilmakasvi muuttanut kasvitaivaaseen. Koska unohdan kastella niitä! Juuri kastelu on huonekasveissa ongelmani. Touhotan niin paljon kaikkea, että unohdan hoitaa pieniä, vihreitä ystäviäni. Yhyy! Luonto ei auta huonekasvien hoidossa, joten kastelua ei vaan voi unohtaa moniksi viikoiksi, paitsi joidenkin kestävämpien kasvien kohdalla. Arvannette, mitkä kasvit meillä viihtyvät... 

Ilmakasvit sisustuksessa

Olen Julialta saanut äitienpäivälahjaksi joskus ihanan itsetehdyn lehden mallisen sisustuslautasen, jonka hän on tehnyt käsityötaidekoulussa. Minusta se on todella kaunis! Nyt se pääsi yhden ilmakasvin alustaksi. Siihen en laittanut muita koristeita, sillä se ei mielestäni vaadi yhtään mitään muuta. 

Airplant-kasvi

Ilmakasvin hoitaminen on helppoa

Aasinkorva (tai muulinkorva, en enää tiedä kumpi) minulla on ollut joskus vuosia sitten. Ne arvostavat tasaista kastelua, joten saa nähdä, miten se nyt meillä viihtyy. Toivotaan, että on sopeutuva yksilö, joka kestää Hilu-kohtelun. Ainakin aiempi "aasinkorvani" oli kestävää sorttia, mutta erään muuton jälkeen se suuttui ja heitti henkensä. Se oli surullinen muutto muutenkin huonekasvieni suhteen. Sitä ennen minulla oli n.60  kasvia, mutta uudessa pimeässä asunnossa niistä ei kovinkaan moni viihtynyt. Lahjoittelin niitä tuolloin parempiin koteihin. Muutama yksilö on kuitenkin aina vain kulkenut matkassa mukana ja niistä on tullut todella rakkaita. 

Muulinkorva 'Arrow'

Rakastan muulinkorvien rehevyyttä ja kirjavia lehtiä. Tämä 'Arrow' - lajike on minusta todella kaunis. Tosin, en ole rumaa aasin- tai muulinkorvaa nähnytkään. Näihin voisin melkein höyrähtää... HerraMiehen ilme oli jälleen näkemisen arvoinen, kun aloin puhumaan siitä, että tarvitsen lisää huonekasveja. Voi sitä tuskaisaa ilmettä! Eikö se kasvihulluus lopu edes talvella? Ha hah! Toisaalta, ilme muuttui jopa vielä tuskaisemmaksi, kun kerroin haluavani jälleen akvaarion. Mutta siitä lisää myöhemmin. Joskus melkein säälin puolisoani, mutta vain melkein. Yli-innokas vaimo ei ehkä aina ole kauhean kiva asia. Aikuinen, ilosta pomppiva nainen voisi olla herkemmälle tyypille vähän liikaa ;)

Muulinkorva 

Huomaatteko, kasviterapia ei ole mikään turha, eikä tuulesta temmattu juttu? Syysahdistukseni helpottaa paljon, kun keskityn intoilemaan uusista huonekasveista.  Viherterapia on niin minun juttuni! 

Mikä on Sinun suosikki huonekasveista? 

Uusi perheenjäsen

Joskus elämä yllättää. Meille ei pitänyt uutta kukkoa tulla HerraKukkosen jälkeen, mutta liekkö olisi kohtalo puuttunut peliin. Viikonloppuna poikamme alkoi puhumaan, että hänen opettaja olisi antamassa kukkoa pois, kun se on jäänyt yksinään, eikä tarkoitus ole enää kanoja ottaa. Sanoimme, että meillähän periaatteessa kukon paikka olisi vapaana, mutta kukon olisi ehdottomasti oltava kiltti. Keskustelu jäi siihen, eikä meistä tainnut HerraMiehen kanssa kumpikaan sitä sen enempää ajatella.

Tänään sitten poika oli isälleen soittanut ja sanonut, että kukko olisi kiltti, joten löytyisikö meiltä sille uusi koti. Sitä ei haluttu lopettaa, koska se on niin ihana, mutta yksin sillä ei ehkä olisi niin mukavaa. HerraMies oli sanonut, että hänelle voi kukosta laittaa viestiä, niin katsotaan asiaa. Viiden minuutin päästä hän soitti minulle uudelleen ja ilmoitti sopineensa, että meidän uusi perheenjäsen tuodaan kotiin viiden aikaan. 

Ja tässä hän on: 

Kukko

Häntä on tähän saakka kutsuttu Kukoksi, mutta luulen, että me yritämme keksiä hänelle uuden nimen. Saa nähdä, oppiiko hän sitä enää. Hän on kuitenkin jo noin 4-vuotias herra. Ihanan rauhallinen. Selvästi myös erittäin ujo. 

Kukko

Kanaset ovat kotkottaneet ja olleet vähän ihmeissään, että kukas tämä uusi herra on, mutta yllättävän rauhallisia ovat hekin. Kukko on heitä vähän liehitellyt, mutta hyvin herrasmiesmäisesti. Ei mitään nuorten kollien hätäilyä, vaan kohteliasta ja tunnustelevaa liehittelyä on ilmassa. 

Uusi kukko

Olen jo ihan rakastunut tähän herraan. Toivottavasti hän sopeutuu hyvin meille <3 Annetaan nyt muutaman päivän ajan lauman olla häkissä ennenkuin päästetään vapauteen. Kukko on nimittäin ollut aina häkissä, eikä ole tottunut vapaaseen elämään. Olisi sääli, jos hän karkaisi samantien. 

Sekarotuinen kukko

Tälläisiä uutisia sulkalaumasta. Kumpa nyt olisi onni myötä ja kaikki sujuisi hyvin. Naapureitakin jo varoittelin, että meiltä alkaa jälleen kuulumaan kukkokiekuuta <3 Ainakin osa naapureista oli jo vähän kerinnyt sitä ääntä kaipailemaankin. 

Iloista uutta viikkoa Sinulle <3 Terkuin hyvin onnellinen kanamamma <3 

Viikonlopun kuulumisia

Viikonloppu alkaa olemaan loppusuoralla ja jälleen uusi viikko kolkuttelee ovelle. Viikonloppuna tuli kokkailtua koko porukalla, tehtyä kukkapenkin laajennusta, käytyä kauppakeskus Veturin synttärijuhlilla, Viherpeukaloiden syysriehassa ja rentouduttua. Puutarhassa alkaa syksy näkymään sielä sun täällä, mutta pikku hiljaa alkaa henkisesti olemaan jälleen valmis luopumaan tästä puutarhakaudesta. 

Nyt on kiva tehdä viimeisiä istutteluita ja piilotella syyssipuleita mullan uumeniin. Sielunsa silmin jo näkee kevään loiston. 

Sunflower 

Sadonkorjuuta riittää vielä melko paljon, mutta nyt alkaa loppumaan pakastimesta ja jääkaapista tila. Kellariin meillä ei uskalla mitään ruokatarvikkeita viedä, sillä se on turhan kostea ja hiiretkin sinne löysivät tiensä viime talvena. Muistanette ehkä hiiri-paniikkini ;)  Päivittäin syödään oman maan antimia ja täytyy myöntää, että hienolta se tuntuu aina vaan. Nöyrä kiitollisuus hiipii aina sydämeeni, kun perhe ruokitaan itse kasvatetuilla herkuilla (tai vaikka ne olisivat vain osa ruokaa). On myös ihanaa, miten innostuneita lapset ovat asiasta. Julialla on nykyään kouluruokailu myöhään ja opettajalta tuli kehoitus ottaa pienet eväät mukaan, jotta lapset jaksaisivat siihen saakka. Julia on vienyt aina tomaatteja ja porkkanoita kouluun evääksi ja kertoi, että luokkakaverit ovat olleet hyvin kiinnostuneita hänen eväistään, kun eivät ole tienneet, että on olemassa niin monenlaisia tomaatteja, saati erivärisiä porkkanoita. 

Auringonkukkia

Eilen teimme Ilonan ja Julioiden kanssa kukkapenkin laajennusta. Ei voi kuin ihailla tyttöjen reippautta. Tunnin ajan tytöt kärräsivät multaa ja niin vain saimme kerralla kukkapenkin istutusvalmiuteen. Yksinäni siihen olisi mennyt vähintään 4 tuntia, joten todella olivat tytöt palkintojätskinsä ansainneet urakan jälkeen. Kukkapenkin laajennuksesta tulee alkuviikosta oma postauksensa. Istutukset tein tänään, tosin jatkan niitä vielä muutamien syyssipuleiden osalta myöhemmin. 

Auringonkukka

Eilen oli Viherpeukaloiden syysrieha ja innostuin sieltä hankkimaan uusia huonekasveja. Niistäkin tulee asiaa myöhemmin. Tein tosi kivoja löytöjä, hiphei! Ja myönnettäköön, että muutamat sipulitkin tuli hankittua. Tänään tytöt halusivat mennä katsomaan tubettajia Veturin synttäreille, joten sielä pyörähdimme kurkkimassa meininkiä. Mukavan ja reippaan oloisia nuoria kyseiset tubettajat olivatkin. 

Sellainen oli meidän viikonloppu. Vielähän sitä olisi jatkanut vähäsen aikaa. Tänään HerraMies lähti omien isompien lasten kanssa kalastamaan ja nyt täällä odotellaan jännityksellä, että saadaanko huomenna kalapihvejä. Hjam! Ne on tosi herkullisia! 

Oliko Sinulla kiva viikonloppu? Toivottavasti <3 Mukavaa sunnuntai-iltaa ja ihanaa alkavaa uutta viikkoa <3

Syyssipuleiden istutus

Sain toiveen kirjoittaa syyssipuleiden istutuksesta siten, että myös aloittelija osaa sen tehdä. Kun tietää muutaman asian syyssipuleiden istutuksesta, onnistuu homma varmasti. Kuitenkin jokainen kotipuutarhuri on jossakin vaiheessa sipuleita pyöritellyt käsissään ja miettinyt, että mitä näille pitäisi tehdä ja milloin, joten erittäin hyvä postausidea. Kiitos paljon! Jälleen kerran muistutan, että en ole ammattilainen puutarha-hommissa, vaan tieto-taitoni perustuu kokeiluun ja tekemiseen, ja niiden kautta oppimiseen (tiedon etsimisen lisäksi). 

Krookus

MILLOIN?

Pienet kukkasipulit kannattaa istuttaa heti ostamisen jälkeen, koska niillä on taipumus kuivua. Pikarililjat, hyasintit, narsissit ja laukat kannattaa istuttaa ajoissa. Yleissääntö on, että sitten kun maanlämpötila on alle 10 astetta, voi alkaa syyssipuleita istuttelemaan. Tulppaaneita voi istuttaa niin pitkään, kun vaan maahan saa jollain kolon kaivettua, mutta muut sipulit arvostavat sitä, että kerkiäävät juurtumaan ennen talvea. 

Olen tosin syksyisin ostellut myöhäänkin sipuleita, kun ovat olleet lähes ilmaisia ja istutellut lähes jäiseen maahan muitakin kuin tulppaaneja. Osa sipuleista on ollut jo ihan kuivakoita ruppania, eivätkä ole seuraavana keväänä lähteneet kasvamaan. Useimmat sen sijaan on lähtenyt iloiseen kasvuun ja kukoistukseen sitä seuraavana keväänä. Joten ei ne hukkaan mene, vaikka eivät heti nousiskaa ;) 

MINNE?

Jotta syyssipulit eivät mätäänny, ne kannattaa istuttaa paikkaan, johon vesi ei jää seisomaan. Tiukka savimaa on melko riskialtista sipuleita ajatellen. Niissä kannattaa suosia kohopenkkejä, johon vesi ei jää seisomaan. Tästä klikkaamalla pääset postaukseen, jossa neuvon helpon ja nopean tavan kohopenkin tekoon. Normaaliin vettä läpäisevään maahan kukkasipuleita voi istuttaa kukkapenkkeihin ja osan jopa nurmikolle. Krookukset, idänsinililjat, narsissit ja helmililjat pärjää keskellä nurmeakin oikein mainiosti. 

MITEN?

Jos sipulista näkee, että kumpi pää on juuri-puoli, niin luonnollisesti juuret alaspäin ja suippopää ylöspäin. Syysipuleista usein helposti näkee, kummin päin ne pitää istuttaa. Mutta jos on epävarma, voi sipulit istuttaa vaikka kyljelleen. Pikarililjat kannattaa muutenkin istuttaa vähän lappeelleen, koska niiden sipulin yläpäässä on onttokohta, johon vesi jää seisomaan ja helposti mädännyttää koko sipulin. Jos sipuli on mennyt vahingossa nurin päin, ei maailma kaadu siihenkään. Keväällä kyseinen kasvi vaan nousee myöhempään maanpinnalle. 

Sipulit istutetaan kolme kertaa niin syvälle, kuin niiden oma koko on. Eli jos krookuksen sipuli on noin 2 cm korkea, niin se istutetaan 6 sentin syvyyteen. Toisaalta, ikinä miul ei oo mittanauhaa ollu mukana, kun olen sipuleita istuttanut ja hyvin ovat kasvuun lähteneet, eli siitä ei hirveän suurta stressiä kannata ottaa. 

Sopiva istutusetäisyys löytyy sipulipussista. Usein pienet sipulit istutetaan 5-10 cm välein ja isommat 10-15 cm välein. Itse istutan paljon tiuhempaan, koska silleen ne on miusta näyttävämpiä kukkiessaan. Silloin niitä tosin joutuu nopeammin kaivamaan ylös, jakamaan ja istuttamaan uudelleen, koska niiltä loppuu kasvutila. 

Istutuskuoppaan kannattaa heittää syyssipuleille tarkoitettua lannoitetta. Istutuksen jälkeen kastellaan, jos maa on kuivaa. 

Pinkki-vihreä tulppaani

Jos sipuleiden istutuksesta jäi kysymyksiä, niin niitä voi toki esittää. Vastailen parhaan taitoni mukaan. 

Iloista viikonloppua Sinulle <3

Lehtikaali-pekonipasta

Tein lehtikaali-munakasta kesällä ja HerraMiehen ilmeet olivat vähintään mielenkiintoisia. On aina hauskaa katsella, kun joku kiemurtelee ja miettii, miten sanoa kauniisti, että ihan hirveää sotkua! Minusta se oli ihan hyvää, mutta myönnettävä on, että seuraava resepti voittaa lehtikaali-munakkaan ihan milloin tahansa! 

Lehtikaalin mainostetaan olevan super terveellistä, mutta tuskin tätä ruokaa voi hyvällä tahdollakaan mainostaa terveellisenä. Rasvaista, suolaista ja aah niin hyvää! 

Lehtikaali-pekonipasta

Juustoinen LEHTIKAALI-PEKONIPASTA

Neljälle henkilölle. Valmistusaika noin 20 min. 

150 g pekonilastuja

100 g lehtikaalia

2 keltasipulia

250 g spagettia

Suolaa

2 dl ruokakermaa

10 viipaletta kermajuustoa

Spagetti laitetaan kiehumaan suolattuun veteen. Lehtikaaleista riivitään ruoto pois ja lehdet silputaan. Pekonilastut paistetaan pannunpannulla rapeiksi ja kun niistä alkaa rasva irtoamaan, lisätään joukkoon lehtikaali ja sipuli. Kypsä spagetti ja lehtikaali-pekoniseos yhdistetään ja sekoitetaan kunnolla. Päälle heitetään juustoviipaleet sulamaan. Lopuksi lisätään kerma. Annetaan hautua viitisen minuuttia. 

Tälläisissä resepteissä parasta on se, ettei oikeasti ole juurikaan merkitystä, kuinka paljon mitäkin laitetaan. Maalaisjärki toki on hyvä pitää mukana, mutta jos lehtikaali on mieluista, niin sitä voi helposti laittaa triplasti, tai jos ei pidä juustosta, niin jättää sen kokonaan pois. 

Mikä Sinusta on parasta, mitä lehtikaalista saa aikaan? 

Sipulimania alkakoon!

Viime viikolla kävin Taikan kanssa ensimmäisillä syyssipuliostoksilla. Malti

llinen aloitus, mutta saa nähdä, mitä syksy vielä tuo tullessaan. Ajattelin, että siirrämme kurkku- ja melonikasvihuoneet toiseen paikkaan, joten niiden alta löytynee mahtavat alueet syyssipuleiden istutukseen. Khihii, ei tila lopu ihan heti kesken! Sipulimania alkakoon! Näistä on hyvä lähteä liikkeelle.

Syyssipuli ostoksia

Tämä väriä vaihtava helmililja oli mielenkiintoinen. Toisaalta voi olla, ettei sen viimeinen väritys ole enää edes kaunis, mutta mielenkiinnolla jään odottelemaan ensi kevättä tämän osalta.

Tummahelmililja

En voi sisällä jouluisin nauttia hyasinteista allergian takia, mutta keväällä puutarhassa kukkiessaan ne ovat upeita, eivätkä aiheuta ikäviä oireita. Näitä täytyy ehkä hankkia vähän enemmänkin...

Hyasintti - sipulit

Krookuksia ei voi olla liikaa ja niitä mahtuu valtavat määrät näin isolle tontille. Keväällä niiden väriä kaipaa ihan valtavasti, joten tänäkin vuonna niitä piilottelen maahan varmasti useamman sata sipulia. Kurjenmiekat ovat myös niin symppiksiä, että niitä täytyy ostaa erilaisia. Laukkoihin rakastuin tänä keväänä ja niitä aion haalia nyt syksyn aikana parhaan kykyni mukaan. Jos aiemmat merkit paikkansa pitävät, niin olen kyseisessä toiminnassa melko hyvä...

Kukkasipuleita

Tulppaaneita on pakko hankkia joka vuosi, vaikka ne jäävätkin usein yhden kesän iloksi. Niistä saa kuitenkin niin paljon iloa, että ovat hintansa väärti. Aiemmin tykkäsin aina vaaleanpunaisista ja liloista tulppaaneista, mutta tänä keväänä kaipasin selvästi keltaisia ja oransseja tulppaaneja, joten niihin panostan tänä syksynä enemmän. Vaikka toki vaaleanpunaisia ja lilojakin täytyy muutamia olla ;)

Tulppaanit

Keltareunapikarililja on itselleni uusi tuttavuus. Hauskan näköinen tapaus, joten se piti ottaa matkaan mukaan. Keisarinpikarililjoja olen ostanut messuilta useamman kerran, mutta jostain syystä ne eivät ole kasvuun lähteneet. Pidetään peukkuja, että tämä ihana oranssi ilahduttaisi keväällä ja lunastaisi ne lupaukset, joita edeltäjänsä ovat kertoilleet. 

Pikarililjat: Keisarinpikarililja ja Keltareunapikarililja

Tälläisiä ostoksia teimme viime viikolla. Joko Sinä olet aloittanut sipulihamstraamisen?