Houkuttelevat kosmetiikkakalenterit

*sisältää The Body Shopin mainoslinkin


Himoitsin jo viime vuonna itselleni kosmetiikkajoulukalenteria, mutta lopulta semmoinen kuitenkin jäi ostamatta. Se pikkuisen kalvoi joka päivä koko joulukuun ajan. Tänä vuonna tilanne on korjattu ja olen kokenut lievän kosmetiikkakalenteri höyrähdyksen. Eikö olekin melko yllättävää, kun minusta on kysymys? 

Alunperin olin katsellut ainoastaan luonnonkosmetiikkakalentereita, mutta lopulta päädyin ostamaan toisen kalenterin, joka ei ole luonnonkosmetiikkaa. Ostin siis kaksi kosmetiikkakalenteria, joista toinen on meikkipainotteinen ja toinen taas ihonhoitopainotteinen. Täysin perusteltua siis hankkia kaksi kalenteria, eikö totta?

Essencen joulukalenterista haaveilin jo viime vuonna, mutta nehän loppuivat alta aikayksikön, eikä niitä enää saanut mistään. Tänä vuonna saatavuusongelmaa on korjattu ja kalentereita on ollut kivasti saatavilla ja näyttää olevan yhä edelleenkin. Ainakin Tokmannilla näytti eilen vielä olevan täällä Kouvolan seudulla. 



joulukalenteri
Essence joulukalenteri



Essence lienee lähes kaikille tuttu. Edullisia, hyviä meikkejä, joiden valikoima on ihanan laaja. Ainakin minun mielestäni. Itsehän en ole kova meikkaamaan, joten ainakin minun tarpeisiini nähden valikoima on ihan valtava. No, jos en meikkaa, niin miksi sitten ostin juuri Essencen kalenterin, vaikka se on meikkipainotteinen? No siksi, kun se on NIIIIIN ihana. Khih! Sisällön olisi voinut tirkistellä jo etukäteen, mutta haluan sen pysyvän salaisuutena. Olettaisin kuitenkin, että kalenteri sisältää myös kynsitarvikkeita, jotka ovat varmasti tosi ihania, sekä perus meikkejä, joille jopa minulla on käyttöä. Kun taloudessa on vielä kaksi teini-ikäistä tyttöä, niin olen melko varma, ettei mitkään tuotteet jää käyttämättä. 

Minusta Essencen joulukalenteri on myös todella kaunis!



kosmetiikkakalenteri
Essencen joulukalenteri on todella kaunis


Toinen kalenterini on luonnonkosmetiikkaa ja mainitsinkin sen hankkimisesta jo aiemmin Luotettavaa luonnonkosmetiikkaa-postauksessani. Kyseessä on siis Ecco Verden luonnonkosmetiikkakalenteri. Näitä oli saatavilla myös vegaanisena, mutta molemmat kalenterit näyttävät olevan loppuunmyydyt. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä sisältää. Olen ehkä vähän tylsä, mutta mielestäni tämän kalenterin ulkoasuun olisi voitu enemmän panostaa. Tottakai sisältö on tärkein, mutta visuaalisuus on myös tärkeä osa kalenterin avaus hetkeä. Tämän hinta ei mielestäni ollut paha, koska kyseessä on kuitenkin luonnonkosmetiikkakalenteri. Tilasimme kaverin kanssa yhdessä kalenterit, jolloin saimme alennusta ja yhdelle kalenterille jäi hintaa noin 37e.  

Tämänkään sisältöä en tiedä. Sitä ei edes lukenut missään, mutta kun tiedustelin kalenterin meikkipainotteisuutta, niin ilmoitin heti, etten halua tarkkaa sisältöä tietää. Voi, arvatkaa kuka on kuin pikku tyttö joulukuussa, kun availee luukkuja. Khih! 



luonnokosmetiikkakalenteri
Luonnonkosmetiikka joulukalenteri


Toinen kalenteri, mitä himoitsin jo viime vuonna ja yhä tänäkin vuonna on The Body Shopin joulukalenteri.  The Body Shopin tuotteet ovat ihan mielettömän ihania, mutta ajattelin ensin, etten raaski laittaa joulukalenteriin niin paljoa rahaa. Nooh, nythän loppujen lopuksi lähes saman summan maksoin joulukalentereistani yhteensä, joten turhaan pihistelin. Luulen, että ensi vuonna hankin suoraan TBS:n kalenterin, sillä se jäi nyt niin kovasti itseäni himotuttamaan. Toisaalta, heillä on muutenkin ihan käsittämättömän ihania uusia tuotteita, että lähes kuola valuu, kun nettisivuilla poukkoilee.

TBS:n kalentereita on 3 erilaista, joista ainakin kallein näyttää jo loppuneen verkkokaupasta. Myymälöissä sitäkin näyttää vielä olevan.  Tuskin menee kauaa, kun edullisemmatkin on myyty loppuun. Hmmm, pitäisiköhän vielä tilata? Khih. Apua, selkärankani on täysin olematon aina joskus!

Näiden kalentereiden sisällöt kävin kurkkimassa ja minulle niistä sopivin olisi ollut edullisin vaihtoehto. Minusta nuo kalenterit oli kivasti suunniteltu siten, että osassa oli enemmän meikkejä ja osassa taas hoitotuotteita. Jokaiselle löytynee varmaan juuri se itselle sopiva kalenteri. Kyseiset kalenterit ovat myös ehdottomasti kauneimmat, mitä olen nähnyt.


joulukalenteri
The Body Shop joulukalenteri - Kuva: www.thebodyshop.fi


Erilaisia kosmetiikkakalentereita näyttää olevan markkinoilla valtavasti ja usein niiden avulla hyviä tuotteita saa aika edullisesti hankittua verrattuna normihintoihin. Itse en ole tänä vuonna törmännyt muihin houkutuksiin, mutta eiköhän näissä taida jo olla houkutusta riittämiin. Ainakin HerraMies on pyöritellyt päätään moneen kertaan, enkä taida enää edes uskaltaa tuosta yllämainitusta kalenterista mainita mitään ;)

Onko Sinulla oma joulukalenteri? Jos on, niin millainen? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia erilaisista joulukalentereista.  

Jännittävä päivä ja vinkki ihanasta arvonnasta!

Tänään on ollut tosi jännittävä päivä. Julia lähti heti aamusta kohti Jyväskylää ja Onerva koulua. Julia on nyt tämän viikon sielä näkövammansa vuoksi. Viikon tarkoitus on löytää ne asiat, joihin Julia tarvitsee apua ja löytää niihin ratkaisuita. Ensi syksynä Julia siirtyy yläkouluun, joka onkin melkoinen haaste hänelle, kuten voi kuvitella huomioiden hänen erityispiirteensä. Julialla oli synnynnäinen harmaakaihi, joka on leikattu hänen ollessaan 2-vuotias, jonka vuoksi hänelle jäi näkövamma, ja sen lisäksi hänellä on asperger. Olen kirjoittanut Juliasta (hänen luvallaan ja hyväksynnällään) postauksen: Elämää erityis(en ihanan)lapsen kanssa, jossa kerron enemmän Julian erityispiirteistä sekä tuosta harmaakaihista. 

Julia meni tänään aamulla ensin taksilla Lahteen ja sieltä linja-autolla Jyväskylään, jossa häntä oli Onerva koulun ohjaaja vastassa. En tiedä, kumpaa matka jännitti enemmän, minua vai tyttöä. Hyvin oli kuitenkin mennyt. Pieniä kommenvenkkejä oli luonnollisesti tullut, kun Julia ei ollutkaan muistanut, että hänellä on lippu olemassa ja kuski oli unohtanut sanoa, milloin jäädä linja-autosta pois. Onneksi Julia oli itse tosi tarkkana,ettei jäänyt linja-autoon. Olisi vastassa ollut ohjaajakin toki tytön käynyt linja-autosta hakemasta. Lippuasiakin selvisi. 

Muutaman viestin olen saanut, mutta nyt ei ole moneen tuntiin kuulunut mitään, joten oletettavasti mukavaa ohjelmaa riittää. Keskiviikkona on shoppailu-ilta ja torstaina uintia. Ei hassumman kuuloista illanviettoa.

Itse olen sen sijaan ihan kuitti. En meinannut saada yöllä unta ja aamulla heräilin jo viiden aikaan. Onneksi kohta joudan jo nukkumaan. 

Ilonan kanssa käytiin nyt iltasella vähän shoppailemassa ja manailtiin kurjaa keliä. Onneksi saa olla sisällä ;) 

Vinkkaan vielä kivasta arvonnasta, jossa on palkintona iki-ihana Satokausikalenteri. Arvonta on järjestetty yhdessä Satokausikalenterin kanssa instagram-tilini 1000 seuraajan kunniaksi. Itselläni on ollut kyseinen kalenteri myös tänä vuonna ja se on aivan ihana! Kauniita kuvia, hyvin merkintätilaa ja paljon paljon tietoa ravinnosta ja sesonkivihanneksista. Lämmin suositus tälle kalenterille! Arvonta on siis Maatiaiskanasen Elämää-instagramissa, joten sinne äkkiä osallistumaan <3 

*Kalenteri saatu blogiyhteistyötä varten. Kiitos paljon!


Arvonta
Satokausikalenteri 2019 


Mukavaa uutta viikkoa Sinulle <3 Toivotaan, että joku päivä paistaisi vähän aurinkokin, niin olisi mukavampi olla ulkoilemassa. 

Isänpäivä

Viime vuonna tein isänpäivänä postauksen, jossa kerroin isänpäivän olevan itselleni toisaalta haikea päivä. En ollut oikean isäni kanssa enää missään tekemisissä ja sijaisisäni on kuollut. Tälläiset merkkipäivät nostavat aina tunteita pintaan ja aina isänpäivänä kaiken sen ilon lisäksi sydämessäni oli surua. Pohdin paljon isä-suhdettani ja jollainlailla se sai minut niin pohjattoman surulliseksi. Olen aina ollut isien tyttö, mutta elämä ei vaan aina mene niinkuin pitäisi. En ole menneisyyttäni salannut täällä blogissanikaan ja esimerkiksi Kuka minä olen-postaus avasi asiaa jonkin verran.

Fiilikset viime vuodesta ovat muuttuneet aika paljonkin. Kerroin jokin aika sitten, miksi olin katkaissut välit isääni sekä tilanteesta, jonka vuoksi lopulta soitin isälleni ja nyt olemme muutamia kertoja sen jälkeen puhelimessa jutelleet.  Postaus löytyy täältä. Huimaa, kuinka pienet hetket saattavat muuttaa niin paljon. 



Syksy
Iloista isänpäivää



Tänä vuonna laitoin pitkästä aikaa isänpäiväkortin ja pienen lasten tekemän paketin menemään Lappeenrantaa kohti. Oli tosi ihana kuulla, kuinka suuren ilon tuo pieni ele oli saanut aikaan. Suurta rahallista arvoa kyseisellä paketilla ei ole, mutta sen arvo selvästi oli kuitenkin mittaamaton. 

Ainoa asia, joka itseni tekee vähän surulliseksi nyt, on ajatus siitä, kuinka monta isänpäivää meni, ettei isäni saanut minulta minkäänlaista yhteydenottoa. Toki voi ajatella, että se on ollut itse aiheutettua kärsimystä, mutta joka tapauksessa se on todella surullista ja niin yksinäinen ajatus. 

Joka tapauksessa tänään olen kiitollinen siitä, että anteeksi on pyydetty ja anteeksi on annettu. Menneisyyttä ei saa muutettua ja uskon, että jos voisi, niin se tapahtuisikin. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen yhä edelleenkin, vaikka olen nähnyt liian monia todisteita sen olemattomuudesta.  Ja ennen kaikkea, en halua itse jäädä kiinni vihaan, pettymykseen tai suruun. On aika päästää niistä irti. On haavoja, joita aina joskus kirvelee, mutta ei niitä kirvelisi ainakaan yhtään sen vähempää jos olisin vihainen ja katkera. 

Itsekkäästi ajattelen asian niin, että sovun tekeminen on tehnyt itsestäni eheämmän ja varmasti myös vahvemman. Lisäksi se antaa tilaa myös hyville muistoille. Joskus ne muistot ovat tehneet aivan liian kipeää. Sitten taas epäitsekkäästi ajateltuna saan ihan valtavasti iloa siitä, kun kuulin, miten onnellinen isäni oli tästä päivästä ja siitä, että hänen isyytensä ja vaariutensa muistettiin ja huomioitiin. Melko kallisarvoista, eikö totta?

Toivon, että kaikissa perheissä tänään muistettaisiin isää. Isyys on upea juttu ja monelle lapselle isä on mahtava voimavara ja turva. Oli isä sitten samassa osoitteessa tai jossakin muussa, niin tuo side on todella tärkeä. Niin sinisilmäinen en ole, ettenkö tietäisi myös sen, ettei jokainen lapsi saa kokea tänään isänsä ilahduttamisen tuomaa onnea. Ongelma voi olla vanhempien välillä tai jossakin muussa asiassa. Kuitenkin itse näen sen, että vaikka kyseessä on isänpäivä ja nimenomaan isejä muistetaan, on tällä päivällä myös lapsille todella suuri merkitys. Meillä ainakin lapset ovat aina kokeneet tärkeäksi tämän päivän ja voi sitä jännitystä, kun odotetaan, mitä isi sanoo tämän vuoden lahjastaan tai kortistaan. Eikä tuo lapsen rooli välttämättä liity ikään milläänlailla ;)



Kanat lapsiperheessä
Rakkauspakkaukset


Haluan tänään muistaa myös puolisoani, joka on todella upea isä Taikalle. On ihana katsella, miten tärkeä ihminen HerraMies on Taikalle ja toki tunne on molemminpuolinen. Vaikka HerraMies ei minun isäni olekaan, niin olen ollut ihan yhtä innoissani, kun Taikakin, kun olen pohtinut kivaa lahjaa hänelle. Khih. Olen myös iloinen siitä, että Ilona ja Julia saavat viettää tätä päivää oman isänsä kanssa. Se on heille todella tärkeää. 

Toivotan kaikkien perheisiin, oli kokoonpano mikä tahansa, oikein ihanaa ja sydämellistä isänpäivää <3  Ja isät ja vaarit: PALJON PALJON ONNEA! Olette todella tärkeitä ihmisiä <3



Onnea iseille
Kukka iseille

Lasten suusta

Facebook on siitä kiva asia, että sen muistoista pääsee katsomaan, millaisia juttuja on juuri sinä päivänä kirjoittanut muina vuosina. Olen joskus ollut aktiivinen Facebookin päivittäjä ja kirjoitin sinne usein lasten hauskoja jutteluita. Etenkin Julian kommentit saavat minut aina vain hihittelemään. Tytöltä ei ole koskaan mielikuvitusta ja mielenkiintoisia kommentteja puuttunut.  Ajattelin piristää myös teitä näillä jutuilla!






Lehmän siemeniä

Ollaan tultu saunasta ja suihkussa Julia kattelee min tissejä ja alkaa pohtimaan: Jos meiltä loppuu rahat, etkä voi enää ostaa ruokaa, niin sä voit sitten ruveta lehmäksi ja juottaa meitä utareista. Nooh, Ilona innostuu ajatuksesta ja lisää: Sit sul ois toooosi isot tissit ja monta utaretta. Hekottelen jo siin vaihees ja sitten Julia lataa: Niin, hankit lehmän siemeniä ja laitat ne kahviin ja sitten muutut lehmäksi, jollon taas saadaan tisseistä maitoa!!! Hoplaa, näin se homma etenee! Lehmänsiemenet kahviin siispä 


Lentäminen

Olohuoneesta kuului ihan kauhea tumina ja kun menin katsomaan, mitä tapahtui, löysin Julian lattialta rähmältään. Iloisena tyttö ponkaisee ylös ja toteaa: "Lentäminen alkaa jo sujumaan, mutta laskeutumista täytyy vielä harjoitella"


Alkohoolia

Istuttiin Julian kanssa eskaripaikan keinuissa ja odoteltiin eskaripäivän aloitusta. Juttelimme valmistujaisistani ja Julia sanoo: "Sitten sinä juot taas sitä alkohoolia". Totean, että totta, niin juon sen jälkeen, kun te olette lähteneet iskälle. Tyttö pohtii asiaa hetken ja kysyy; "Saanko minäkin joskus juoda sitä alkohoolia". Kerroin, että saa siten, kun on täysi-ikäinen. Julian ilme kirkastuu ja iloisesti jatkaa: "No hyvä. Sitten, kun olen täysi-ikäinen, niin mennään yhdessä metsäretkelle ja otetaan evääksi sitä alkohoolia"


Miten lapset saa alkunsa? 

Saunassa oli jälleen keskustelua, tällä kertaa aiheena lapsien tekeminen. Tytöt pohtivat kovasti, että mistä lapset saavat alkunsa. Juliahan sen sitten keksi, että kuinka raskaus alkaa: "Kun mies pieraisee, niin munat poksahtaa." Taika on muuten saanut tekonimensä tämän jutun mukaan. Tekonimenä oli Puksu ;) 


Maantietoa

Julia: Eiks Hassel oo maa? 
Me muut: Mitääh?
Julia: No, eikös ole olemassa Hasselpähkinä, joka on jonkun maan mukaan saanut nimensä?
No melkein. Taisi tyttö puhua Saksanpähkinästä ;)


Poliisi - totta vai tarua?

Olimme menossa ravintolaan syömään ja sanoin lapsille, että nyt on paras käyttäytyä kunnolla, kun täällä on samaan aikaan poliiseja syömässä. Julia oli ihan huuli pyöreänä: "Mitä? Onko poliiseita oikeasti olemassa? Luulin, että ne ovat tarua samalla tavalla kuin keijukaiset" 







Nämä kuvat ehkä kuvaavat meidän meininkiä hyvin, joten siksi valitsin ne tähän postaukseen, vaikka ovatkin vanhoja ;) Pssst, tuo lippis on se, josta oli puhetta postauksessa, jossa HerraMies vastaili minua koskeviin kysymyksiin. Löytyy klikkaamalla tästä. Ei tuo nyt niiiin ruma ole! :D

Ilonankin hyvistä jutuista tulee jossain vaiheessa postaus, kunhan vähän kaivelen muistikeskusta!

Hupaisaa lauantai-iltaa <3 

Pohdintoja hassuista traumoista, ylipainosta ja itseluottamuksesta

Flunssa on onneksi alkanut helpottamaan. Huh, täytyy sanoa, että olikin melkoisen timakkaa laatua. Luulin jo joutuvani turvautumaan lääkärikäyntiin ja se on jo paljon se. Yleensä menen lääkäriin vasta silloin, kun pää on irti ja tietysti yritän itse sen vielä jesarilla kiinnittää ennen käyntiä. Tämä on  vanha trauma, joka on tullut joskus siitä, kun olen joskus parikymppisenä mennyt valittamaan puutuvia jäseniä ja sain vastaukseksi, että syy on ylipainossani. Vaikka flunssalla ja painolla ei ole mitään tekemistä keskenään, niin silti tuon tapauksen jälkeen olen ollut hyvin haluton menemään lääkäriin, enkä nyttenkään lääkäriin lähtenyt. Kärjistettynä ajattelen asian aina niin (oli oire mikä tahansa), että osaan kyllä itsekin todeta olevani ylipainoinen. Khih. Hassuja nämä ihmismielen koukerot. 



Hei, mihin min hienot lasit jäi? Tekninen osaaminen nolla uuden kännykän kanssa... 


Kuulun itse niihin ihmisiin, joiden paino vaihtelee aivan hurjia määriä ja olen välillä laihduttanut kymmeniä kiloja ja lihonnut taas takaisin. Luulen sen liittyvän tähän höyrähdys-taipumukseeni. Se on kaikki tai ei mitään. Ja järkikin sanoo, ettei se ajatusmalli oikein toimi painonpudotuksessa. Olen taas pohtinut, että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää akka ruotuun. Mutta kun se suklaa ja sipsit on niin hyviä! Ehkä maanantaina sitten? Khih. 

Oikeasti olen sitä mieltä, että vaikka ylipaino ei tietenkään ole hyvä juttu, niin niin kauan kun ihminen jaksaa liikkua ja tehdä tarvittavat asiat ja on itseensä tyytyväinen, niin kaikki on ihan ok. Toisaalta, itse olen huomannut sen, että löydän itsestäni aina ne huonot kohdat, oli paino sitten ihan mikä tahansa. Ehkä itsekriittisyyteni ei tule uutena asiana ;) 

Joka tapauksessa itse toivon vielä löytäväni motivaation painonpudotukseen ihan puhtaasti turhamaisuuttani. Jaksan tehdä ne asiat, joista tykkään, eikä ylipaino sinällään vaikuta elämääni. Mutta haluaisin ihan vain ulkonäöllisistä syistä laihtua. Olen pohtinut usein sitä, että miksi näen itseni niin toisella tavalla kuin muut tai miksi oletan, että muut kiinnittäisivät painooni huomiota. En nimittäin itse kiinnitä muissa ihmisissä asiaan huomiota, saati etten näkisi ylipainoisia ihmisiä kauniina! Eihän asiaan toki ole kuin yksi vastaus. Huono itseluottamus! 


Lapsi on terve, kun se leikkii... 


Mitenkä itseluottamusta sitten voisi parantaa? Olen tehnyt vuosia töitä asian kanssa ja askel askeleelta tuntuu, että helpottaa. En ehkä näe itseni sen kauniimpana kuin ennenkään, mutta se ei rajoita tekemisiäni niin paljoa, saati häiritse minua. Arvioin itseäni enemmän muiden asioiden perusteella kuin ulkonäön. Se, että onko syynä parempi itseluottamus vai puhtaasti iän tuoma viisaus, niin sitä en tiedä. Toisaalta, käytännössä sillä ei ole mitään väliä. 

Itseluottamukseni on kuitenkin kasvanut. En enää ajattele, että no enhän minä osaa tai enhän minä voi. Ei minusta toki sydänkirurgia voi tulla, mutta enpä haluaisikaan. En myöskään arvioi enää itseni muiden ihmisten kautta. Tottakai kehut tuntuvat kivalle ja varmasti ikävällä palautteella minut saisi lannistettua, mutta pääsääntöisesti arvioin itse itseni ja omat tekemiseni, enkä ole läheskään niin kriittinen kuin joitakin vuosia sitten.  Uskon siihen, että ne asiat, joita oikeasti haluan, on saavutettavissa kovalla työllä. 

Olen huomannut, etten todellakaan ole ainoa, joka näkee itsensä aivan eritavalla kuin muut. Hyvin usein huomaan ihmetteleväni, kuinka joku sokeutuu omalle kauneudelleen tai taitavuudelleen eri asioissa. Itse olen ihan huulipyöreänä, että WOW, miten mahtavaa ja ihminen itse kokee olevansa surkea ja huono. Se on niin surullista! Aina siinä hetkessä on pakko avata suunsa ja kertoa, miten mahtava toinen on. Ja tätä pitäisi tehdä muutenkin! 






Kas, näin päästiin flunssasta lääkärikammon kautta ylipainoon ja siitä itseluottamukseen. Aina joskus oma tajunnunvirtani huvittaa itseänikin. Tämä postaus ei taaskaan ole malliesimerkki siitä, miten blogipostaus pitäisi kirjoittaa. Järjestelmällisesti etenevästi ja ajatukselle tehdyksi. Noh, ajatuksia ainakin riittää, mutta järjestelmällisyyttä ei. Ihailen kovasti ihmisiä, jotka ovat järjestelmällisiä.

Millaisia piirteitä Sinä ihailet muissa ihmisissä ja joita haluaisit saada itsellesikin? Ja mitkä ovat ne Sinun vahvuutesi? 

Etenkin vahvuus-kysymys voi olla haastava, sillä olemme käsittämättömän itsekriittistä kansaa. Kuitenkin jokaisen on hyvä löytää myös itsestään ne hyvät asiat.  

Toivon Sinulle ihanaa viikonloppua! Itse aion tänään korkata kuohujuoman ystäväni kanssa pienen juhlan kunniaksi. Olen saanut suuren projektin päätökseen ja sitä sietää vähän juhliakkin! 





33 kysymystä - puoliso vastaa

En muista enää mistä blogista tämän nappasin mukaani, mutta tämä oli minusta niin hauska haaste, että tähän oli pakko ottaa osaa. Haasteen pointti on siis se, että puoliso vastailee seuraaviin kysymyksiin... Vähän kauhulla odotin HerraMiehen vastauksia, mutta yllättävän kiltistihän tuo jutteli. Ei ollut juurikaan edes sensuroitavia juttua ;) Huom, juurikaan! 

Mutta, tälläisiä vastauksia sain kysymyksilleni:


1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

Mitkäs on ensi treffit? Ompas hemaisevan näköinen beibi...

Me ei taidettu treffeillä käydä, kun kaveruudesta alkoi juttu syvenemään vähän niinku huomaamatta. Olettaisin kuitenkin, että tuo hemaiseva beibi-määritelmä tuli siltä illalta, kun ollaan ekan kerran nähty. Ha hah!


2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
Et

3. Pidänkö halailusta?
Joo, pidät

4. Halusinko pienet vai isot häät?
Öööh... pienet?

Me ei tosiaan häitä pidetty, koska oltiin niin kamalan väsyneitä Taikan valvotusten takia.



Rakkauspakkaus-kuva. Otettu vuosia sitten, kun oltiin vielä nuoria ja nättejä... Nyt ollaan enään vaan JA!


5. Olenko koskaan rikkonut lakia?
Et

6. Millainen on voileipäni?
Ruisleipä, jonka päällä on kinkkua ja juustoa ja vähän tomaattia

Kas, miten tuo tomaatti tulikin taas mainittua. Khih! Yllätyin, ettei HerraMies kuittaillu tässä kohtaa mitään min taipumuksesta siihen, että koko leipä pitää olla voideltu tosi hyvin (ei kuivia kohtia edes reunoilla) ja juusto pitää olla silleen, että se peittää KOKO leivän. Min leipien tekeminen lähentelee kuulema pakkomiellettä ;)

7. Millaista musiikkia kuuntelen?
Hyvää

8. Mitä pelkään?
Menneisyyttä

9. Kestänkö stressiä?
Et

10. Oudoin tapani?
Hmmmm... Mikähän kestäisi päivänvaloa? Piereminen ei varmaan sovi nyt tähän. Ei sinul oo mitää outoja tapoja. Oot kaiken kaikkiaan niin outo. Hyväs mieles...

Huokaus... Ei lisättävää!

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
Teurastajaksi


12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?
Sonja Lumme. 

Voitais kuulema höpistä tomaateista mielinmäärin. Khih.

13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
Elättäisit minut... ja itsesi siinnä sivussa.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
Pinkki. Olet vähän punakka...

Ei tässä parisuhteessa ylpistymään pääse... :D

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
Kieroilu

Totta! En oikeasti kestä sitä yhtään ja palaa käämi heti.

16. Mikä on suosikkiroskaruokani?
Hampurilaiset ja ranskalaiset... mikä ei ole kyllä roskaa!

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
Vanha lippiksesi

Ja silti se lippis oli miulla päässä kosinta-hetkellä. En ikinä anna HerraMiehen unohtaa sitä asiaa. Muistutan siitä aina, kun saan kuittia min lippiksestä. Ei se nyt niin kauhea ole...

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
Kai tähän wats appi viestitkin käy? Okei

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?
Juu

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?
Lapsellisesti. Hölmösti. Jääräpäisesti. Ärsyttävästi. Inhottavasti.

Pöh. Ei kuulosta yhtään mult...

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
Porsaan pihvin ja kokiksen


22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausilla?
Tomaattien äärellä kasvihuoneessa ja sisällä tietokoneella tai akvaariolla

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?
Valehtelu

Totta. Valehtelua en kestä yhtään. Se on niin syvältä!

24. Entäs piristymään?
Kukat ja kasvit

<3

25. Millainen olen aviovaimona?
Hyvä. Erinomainen. Loistava. Mukava. Suloinen. Ymmärtäväinen. Höppänä. Rakas. Lempeä. Poukkoileva. Tuuliviiri tunnetiloilta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein hyvä.

Oiiiiiiiiiih <3






26. Kumpi sanoi ensin "rakastan sinua" ja missä se tapahtui?
Mie. En tiiä. Varmaan minun luonani.

Miekään en muista tätä asiaa... Hmmm... 

27. Mitä teen heti ekana aamulla?
Menet pissalle

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?
Kollareita ja huppareita. Eli samoja kuin muuallakin.

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
*hymy* Ei nyt tuu mitään mieleen *ja täys repeäminen* 

Ei suostunu millään kertomaa, että mitä hää ajatteli tän kohdalla. Ruojake!

30. Kumpi määrää kaapin paikan?
(Hyvin hitaasti:) Sinä...

Näääin on! 

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
Hmmm... Iloisuus

32. Entä paras piirre ulkoisesti?
Hymy

33. Ihanin yhteinen muisto?
Taikan syntymä


Tälläisiä vastauksia tuli. Minusta tämä on mainio haaste. Kevyt ja viihdyttävä :D

Mukavaa torstaita Sinulle!

Itse tehty joulukalenteri lapselle

Viime vuonna tein itse useampiakin joulukalentereita. Jokaiselle perheenjäsenelle oli vähän omanlaisensa kalenterit; Taikalle musiikkia ja loruja, teineille kehu-kalenterit ja HerraMiehelle rakkaushömppä-kalenteri. Itselleni tein kynttiläkalenterin. Postauksen lopusta löytyy linkit viime vuoden kalentereihin. 

Koska nuo itse tehdyt joulukalenterit olivat niin suosittuja, niin ajattelin, että tänäkin vuonna kalentereita teen. Osaan meinasin ottaa koko perheen mukaan, mutta niistä lisää myöhemmin. Tämän postauksen joulukalenterin saa Taika ja sen aiheena on lorut. 

Tämän, kuten yleensäkin kaikkien tekeleideni, idea on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettava, eikä se maksa paljoa.  Toki tässä voi halutessaan hifistelläkin vaikka kuinka paljon. Yksinkertaisimmillaan kalenterin saa tehtyä näin:



Itse tehty joulukalenteri lapselle



Otetaan valmis korttipohja, jonka toiselle puolelle liimataan kiiltokuva tai jokin muu jouluaiheinen kuva. Koristeluissa voi käyttää mielikuvitustaan loputtomiin ja näin ollen saada ihan mielettömän hienon kalenterin aikaiseksi.  Itse käytin kaikkia mahdollisia jämä-koristeita, joita on jäänyt joulukorttiaskarteluista. Toiselle puolelle liimataan/kirjoitetaan joululoru.

Itse etsin internetistä joululoruja ja mikäli joku haluaa samat lorut käyttöönsä, niin voin lähettää ne sähköpostilla. Silloin Sinulta säästyy etsimisen vaiva ja voit vain nopeasti lorut tulostaa käyttöösi. Voit kommenttiisi jättää s.postiosoitteesi tai vastaavasti laittaa minulle sähköpostia. S.postiosoitteeni löytyy oikeasta sivupalkista.




Itse tehdyssä joulukalenterissa saa päästää mielikuvituksen valloilleen


Valmiit kortit sujautetaan joulupussiin, josta lapsi saa joulukuussa ottaa joka päivä aattoon saakka yhden kortin.  Pieni yhteinen loruhetki jokaiselle päivälle on mukava juttu. Luetut kortit voi kiinnittää seinälle tai jääkaapin oveen koristeeksi. Yhtälailla nämä voi ripustaa jo valmiiksi seinälle. Alla on linkkejä, joista löytyy vinkkejä joulukalentereiden tekoon ja sieltä löytyy myös yksi kiva ripustusvinkki tälläiselle kalenterille.



DIY joulukalenteri


Kierrätysvinkki: Vanhat joulukortit sopivat tähän hyvin. Senkun liimaa kortin osoite-puolelle lorun ja tsädää, kalenteri on valmis!

Minusta on kiva hemmotella läheisiäni itse tehdyllä joulukalenterilla, mutta aika on melko rajallista, joten siksi ideat pitää olla nopeasti toteutettavissa.

Lisää itse tehtyjä joulukalenteri-ideoita löydät seuraavista linkeistä:


Joulukalenteri kynttilöiden ystävälle Tässä joulukalenterissa on tuunattu kynttilä, joka ilahduttaa joulukuun jokaisena päivänä. Sama tekniikka sopii muutenkin kynttilöiden koristeluun.

Musiikki-lorujoulukalenteri ja hyvänmielen joulukalenteri Täältä löytyy kaksi erilaista joulukalenteri-ideaa. Toinen on samankaltainen kuin tämänkin postauksen idea, mutta se on viety vielä vähän pidemmälle ja tästä löytyy kiva ripustusvinkki.  Toinen idea taas ilahduttaa saajaa kehuilla joka päivä.

Joulukalenteri hänelle, jota rakastat Tämä kalenteri on täynnä silkkaa rakkaushömppää ja takuu varmasti piristää saajaa joka päivä <3


Tykkäätkö Sinä tehdä itse joulukalentereita?

Maatiaiskanasen Elämää-blogia voit seurata myös facebookissa ja instagramissa. Joko olet niissä mukana? 

Maailmanluokan taidemaalari

Eilen taivas värjääntyi huimaan väritykseen auringon laskiessa. Olen ennenkin kehunut, kuinka upea taiteilija luonto on, mutta eilen taas ihastelin tuota mahtavaa taivaanrannan-maalausta. Kymmenen minuutin sisällä värit vaihtelivat sinisestä punaiseen ja nopeasti tuo näytös olikin ohi. Toivoin kovasti, että olisin taitavampi kuvaaja, jotta olisin saanut tuon ihanuuden paremmin vangittua. Nämä kuvat on siis otettu meidän portilta. Näkyypä sielä yhden Kouvolan  suurimman työnantajankin piiput, eli UPM:n. 



Luonnon taidetta



Rakastan tätä värikkyyttä! Värit ovat itselleni valtaisan suuri inspiraation lähde. Tämäkään ei ehkä tullut yllätyksenä lukijoilleni. Khih.



Maailmanluokan taidemaalarin työ



Tämä taisi olla ensimmäiseksi otettu kuva. Vielä on melko seesteisen näköistä.



Auringonlaskun sävyjä



Nopeasti se pimeä taas tulee. Olen tänä vuonna nauttinut kovasti pimenevistä illoista ja puutarhan osalta kiireettömyydestä. On ollut ihanaa, että on ollut aikaa jutella enemmän ystävien kanssa ja vaihdella kuulumisia. Näköjään, kun vietti tarpeeksi kiireisen kesän, niin ei pistä pahakseen sitä rauhoittumisen aikaakaan. Tai sitten se ikä tekee taas tepposiaan, khih. 

Olen myös nauttinut siitä, että on ollut aikaa keskittyä muihinkin asioihin kuin puutarha-juttuihin ja sisäinen tyttöni on jälleen alkanut tulemaan esille. On ollut kiva, kun on voinut laitella kynsiään ja keskittyä vähän itsensä hemmotteluun. Kaupatkin alkavat pursuamaan kaikkia super ihania joulukosmetiikka-juttuja ja löydän itseni jatkuvasti huokailemasta, miten aaaaah niin ihania kaikki söpöt tuotteet ovatkaan.

Olen myös kerinnyt kirjoittamaan ihan eritavalla kuin kesällä ja nauttinut siitä paljon. Meillä tosin suurin haaste kirjoittamiselle tällä hetkellä on se, että talo ei ole koskaan hiljainen ja oma keskittymiskykyni häiriintyy tosi herkästi, jos samassa tilassa muut juttelevat. Ja voinette kuvitella, että Taikallakin on jatkuvasti äitille asiaa, eikä tuon ikäisen asiat mene ohi ennenkuin niihin vastaa. 

Joka tapauksessa, vaikka kuinka etukäteen surin puutarhakauden päättymistä, niin olen tänä vuonna löytänyt siitä myös ne hyvät puolet. Ei hassumpaa ollenkaan!

Millaisia ajatuksia Sinulla on näin marraskuun alkupäivinä? Mukavaa uutta viikkoa Sinulle <3

Kukkapenkkien kauneimmat marraskuussa ja kadonneiden munien arvoitus

Onneksi näin marraskuussakin kukkapenkeistä voi löytää todellista kauneutta. Sulkalauma on todennut, että kuihtuneet perennapenkit ovat mitä parhaimpia paikkoja matojen etsimiseen. Olettaisin, että heillä on myös avuliaampi tarkoitus kukkapenkeissä olemiseen, nimittäin varmistaa ensi vuoden lannoitus. Eivät ole kanssani samaa mieltä siitä, ettei tähän aikaan vuodesta tarvitsisi noin tämäkkää lannoitusta laittaa.  Niin vakuuttavan oloisesti touhuavat kukkapenkkien äärellä, että kaipa he ovat oikeassa... 

Sulo on mainio työnjohtaja. Tytöt pysyvät touhukkaana ja Sulo vartioi, ettei vaarat uhkaa ahkeria työntekijöitä.



Sulo - kukko


Hipsu on minusta ihan äärimmäisen kaunis. Ja asento on kuin parhaimmallakin näyttely-eläimellä. Taitaa tyttö treenata omin päin kanojen missikilpailuja varten...



Kaunis kana


Sulkalauma on ottanut hoitaakseen myös loppujen tipahtaneiden omenoiden syönnin. Eihän niitä toki voi jättää lojumaan puutarhaan! Martan koipien välissä oleva ruskea könä ei valitettavasti ole jättimäinen jätös, vaan muumiotautinen omena. Sulon ilme on sen näköinen, että minunkin pitäisi puutarhassa jotain omenoiden eteen tehdä ja voisin EDES ne muumiotautiset omenat kerätä pois, ettei hänen rouviensa tarvitsisi ihan kaikkea tehdä.



Onnelliset maatiaiskanat


Tarkkaa puuhaa tuo omenoiden kerääminen. Välillä toki on katsottava, löytyisikö rankan työn raatajille herkullisia matosia palkkioksi...



Maatiaiskanat 


Tänään taas Fenix katosi ja oli teillä tietämättömillä jonkin aikaa. Sulo huuteli rouvaansa moneen kertaan, mutta ei vaan tyttöä näkynyt. Olemme myös ihmetelleet, miksi munia tulee päivittäin vain kaksi. Tänään se syy sitten selvisi, miksi munia ei ole ja mihin neiti Fenix katoaa. Rappusten alta löytyi pesä täynnä munia. Perjantaina ihmettelinkin, kun Fenix juoksi hirveällä vauhdilla rappusten alle heti, kun kanaset päästin vapaaksi, mutta ei käynyt mielessäkään, että hänellä oli munatus meneillään. Fenix on muutenkin munimisen suhteen ihan oman tiensä kulkija. Milloin tekee munapesän keskellä kukkapenkkiä ja milloin munii keskelle kanalaa, muiden muniessa nätisti pesään. Khih. Tämä on vähän hankalampi paikka munien hakemisen kannalta... 

Ehkä tämä oli tälläinen halloween ajan Rusina vai kepponen-juttu... Ei ole rusinoita ollut ilmeisesti tarjolla!



Muninta piilo


Vielä saa sulkalauma siis olla pihalla ja nauttia vapaudesta. On se vaan ihanaa seurattavaa, kun viipottavat pitkin puutarhaa. Itse en ole paljon ollutkaan ulkona viime päivinä, sillä flunssa on nyt viikon kiusannut, eikä oikein helpotusta tunnu tulevan. Ilmeisesti vähän on helpottanut, kun alan jo olemaan kiukkuinen, kun en jaksa tehdä mitään järkevää, eikä aivot suostu toimimaan. Eiköhän se siitä kuitenkin ala pikku hiljaa helpottamaan ja pääsen jälleen ajattelemaan ilman, että tuntuu kuin aivot räjähtäisivät välittämästi rasituksesta ;) 

Mukavaa sunnuntaita Sinulle <3 

Pyhäinpäivän mietteitä

Pyhäinpäivänä on tarkoitus muistella edesmenneitä läheisiä ja päivän pitäisi varmaan olla jotenkin lohdullinen. Itselleni tämä päivä kuitenkin on osoittautunut vuosi vuodelta vaikeammaksi. Olen yrittänyt muistella lämmöllä niitä läheisiä, joita ei enää ole, mutta iloiset muistot eivät lohduta, ennemmin ne vain tekevät surullisen olon.  Suuri osa läheisistäni on kuollut omien huonojen valintojensa takia ja se surettaa aina vain enemmän ja saa pohtimaan, että miten voikaan elämä mennä välillä niin kamalan pieleen. Pohdin, mitä nämä ihmiset ovat jättäneet jälkeensä ja kuinka moni joutuu heidän taakkojaan kantamaan senkin jälkeen, kun heitä ei enää ole. Tämä on yksi niistä päivistä, jotka muistuttavat siitä, että mistä on lähdetty ja mihin on tultu. Äärimmäisen itsekeskeistä ajattelua, huokaus... Luulen kuitenkin, että aina joskus on hyvä antaa itselleen lupa olla itsekeskeisen pikkumainen ja itkeä surunsa pois. Kyyneleet puhdistavat ja sitten voi taas keskittyä hyviin muistoihin ilman surua ja tähän tähän hetkeen ollen enemmän kuin kiitollinen. 

Tänään sytytän kynttilän ja muistan sisartani, biologista äitiäni, sijaisisääni, ukkiani ja enoani, jotka kaikki ovat vaikuttaneet elämääni paljon. Jokaisesta on sydämessäni muistoja, jotka saavat hymyilemään ja toivomaan, että ehkäpä vielä joskus kohtaamme.  Joidenkin kohdalla vain toivon kovasti, että asiat olisivat menneet toisin... 

Kuitenkin haluan keskittyä enemmän eläviin kuin kuolleisiin. Taika on toivonut, että vietetään halloweeniä ja se me illalla tehdään. Taidetaan leikkiä kotona vähän karkki vai kepponen-leikkiä ja nauraa niin, että vatsaan koskee. Ja tietysti syödä herkkuja. Lopulta kaikki se, mikä merkitsee, on tässä hetkessä. Ei menneessä, eikä tulevassa. 

Toivotan Sinulle onnellista pyhäinpäivää <3







Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Viime syksynä laitoin liikkeelle 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haasteen ja ideana oli jatkuvasateisen ja kylmän kesän jälkeen nostaa muistoihin ne hyvät asiat puutarhakaudesta. Tänä vuonna kesä olikin aivan toisenlainen; kuuma ja kuiva, joten jännä nähdä, millaisia haastepostauksia tästä kesästä tuleekaan. Pistämpä haasteen siis uudelleen kiertämään. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa kopin! 


Tämän kesän oma TOP 5-listani on: 

1. Yllätys yllätys.... TOMAATIT

Tomaattihöyrähdykseni pääsi aivan valloilleen kasvihuoneen myötä ja kasvatuksessa olikin noin 80 erilaista lajiketta. Vietin tomaattieni äärellä lukemattomia onnellisia tunteja! 



Tomaattihulluus!



Tomaatti



2. Kevään kukkaloisto! 


Olin edellisenä syksynä istuttanut reilu 1000 kukkasipulia ja todella odotin niiden kukintaa. Vaikka kukinta jäi melko lyhyeksi kuumuuden vuoksi, oli se upean intensiivinen ja ihana! Ensi keväälle odotan samanmoista loistetta, saa nähdä toteutuuko.



Puutarhan kevät



3. Hyötypuutarhan antimet ja niistä kokkailu


Rakastuin hyötypuutarhailuun aina vain enemmän ja tänä kesänä innostuin myös kokkailusta oma kasvattamien vihannesten vuoksi. Nautin aivan suunnattoman paljon siitä, että sain suoraan maalta hakea ruokatarvikkeita. Hjamiii!



Värikäs sato



4. Lasten into omien kasvatuksien parissa

Lapsetkin osallistuivat kasvatuksiin ja intoilivat niistä sydäntä lämmittävän paljon. Julia kasvatti meloneita, Ilona kesäkurpitsoita ja Taika mansikoita ja herneitä. Lasten riemu on niin tarttuvaa ja ihanaa!



Kesäkurpitsa iloa!



5. Omenapuiden kukinta

Olen toki aina tykännyt omenapuiden kukinnasta, mutta tämän vuoden kukinta oli upein, minkä olen kuunaan nähnyt. 



Omenapuun kukka




Ihania muistoja ja niiden rajaaminen viiteen oli jälleen kerran tosi vaikeaa! Seuraavaksi haastan muisteloihin seuraavat ihanat blogit:

Versoja Vaahteranmäeltä
Sarin puutarhat
Saaripalsta

Haasteen säännöt ovat perinteiset:

-Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen)

- kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

- kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan

-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 
Kyseinen postaus löytyy osoitteesta: http://maatiaiskananen.blogspot.com/2017/10/viisi-parasta-puutarhamuistoa-menneelta.html

Haasteeseen osallistuneet blogit: 
Saaripalsta
Rikkaruohoelämää
Puutarha on kotini
Tuplasti terapiaa
Kottikärryn kääntöpiiri
Versoja Vaahteranmäeltä

Mitkä ovat Sinun 5 parasta muistoasi tältä puutarhakaudelta? 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...