Meidän kesäkanat

Martta maastoutuu hyvin syksyn lehtiin

Jo viime kesänä, kun kävimme täällä paikkoja katsomassa, sovittiin, että keväällä otamme kesäkanoja. HerraMies rakensi kanoille kopin ja verkoitetun ulkoalueen. Tarkoitus oli, että kanat saavat olla vapaana silloin, kun itsekin olemme ulkona.  

Niin meille keväällä muutti kolme pientä sulkarouvaa:

Olikin melkoinen miettiminen nimissä. Ainoastaan Martta oli aivan selvä juttu. Olimme puhuneet jo aiemmin Martta-kanasta. Jostain itsellesi se oli päähän tullut, liekkö lapsuudesta jokin muisto? Martta olikin selvästi rohkein kolmikosta ja se kesyyntyi ensimmäisenä. Kuitenkaan mitään varsinaisia sylikanoja näistä ei koskaan tullut. 

Martta Ilonan sylissä kesän alussa. 

Rusinoiden avulla kesytin meidän tyttösiä. Ne olivat suurta herkkua!

Milla sai nimensä siitä, että se muistuttaa Milla-Magiaa ;)

Martta seurasi tarkkaan Taikan puuhailuita. Usein vaikutti sille, että missä Taika, sielä Martta.

Valkoisen kanan nimeksi tuli Lotta. Lotta on ehdottomasti arin meidän kanoista. 

Nytten on tosiaan syksy tullut ja ilmat kylmenevät. Miten käy meidän pienten kesäkanojen? Nooh, HerraMies teki niille oman asumuksen talveksi, joihin he kohtapuoliin pääsevät muuttamaan. Olimme kyllä kuulleet, että näin siinnä tulee käymään, että kesäkanat tulevat ja jäävät :) HerraMies sanoi jo kesän alussa, että tuntee vaimonsa niin hyvin, että tietää, ettei kanat tule syksyllä mihinkään muuttamaan saati pataan päätymään. 

Eilen otin muutaman kuvan, kun rouvat olivat ulkoilemassa kanssani. Lotta hautoi loppukesästä monta viikkoa tyhjää pesää, jonka jälkeen sille tuli sulkasato. Kovin on pienen rääpäleen näköinen verrattuna Millaan ja Marttaan :)

Mukavaa viikonlopun alkua Sinulle <3