Voihan syksy...

Tänään on ihan viimeisen päälle syksyinen keli. Tuulee niin, että lehdet vain lentelevät ympäriinsä ja vettä sataa kokoajan. Ja on kylmä. Tälläisten päivien takia en pidä syksystä. Toisaalta taas, näiden päivien jälkeen arvostaa poutasäätä, jolloin pääsee pihaan puuhastelemaan. 

Aamulla kävin tekemässä pienen kuvauskierroksen. Milla ja Lotta olivat ihan ihmeissään lehdistä ja tuulesta. Oli lähes mahdotonta saada edes alkeellisesti hyvää kuvaa, kun hyö touhottivat niin mahdottomasti!

Pihan keskellä oleva iso vaahtera tiputtaa nyt lehtiään urakalla. Kunnon ruskasta ei sen osalta päästy tänä vuonna nauttimaan. Päivittäin saa lehtiä olla haravoimassa ja silti niitä riittää! Kuva on surkea ja se on otettu keittiön ikkunasta. Alkaa olemaan melko lohduton näkymä keittiöstä. 

Syysasteri aloittelee kukintaansa. Näistä tykkään ja näitä täytyy siirtää siten, että näkyy nimenomaan keittiön ikkunasta. Syksyllä kuitenkin on kelejä, jolloin ei huvita mennä pihalle, niin nämä ilahduttaisivat sisältäkin katseltuna. 

Elvin kummulla vielä kukkii. Eipä menee kauaa, kun pääsee (vai joutuu?) gladiolusten sipulit ja daalioiden juurakot nostamaan ylös. Ilmeisesti alkaa olemaan jo se aika, kun on valmis luopumaan tästä kaudesta. Toisaalta surettaa, mutta toisaalta tuntuu, että lepohetkikin sopisi jo. Kukkien kauneuteenkin ehkä sokaistuisi, ellei olisi pakollista taukoa niistä. Keväällä taas jokaisesta kukasta nauttii uudella innolla ja onnella.

Meille tullessa on portin pielessä tämä valtava tammi. Se alkaa jo olemaan vanha ja raihnainen. Ikävä kyllä se näyttää sille, ettei sillä hirveän kauaa enää eliaikaa ole. Isoja oksia on jo kuollut ja niitä tipahtelee tuulen aikana. Alaosa paikoitellen näyttää myös huonolle. Kuitenkaan en millään siitä raaskisi luopua. Se on kuitenkin elänyt pitkän elämän. Meinasin tänä syksynä ottaa talteen tämän tammenterhoja ja pistää kasvamaan. Sitten joskus kun tämän aika on ohi, istutan tilalle uuden, hänen oman jälkeläisensä.

Sen runko alkaa olemaan aikamoisen upean kokoinen.

Koivut alkavat olemaan puoli nakuja. Muurin edustalle istutin kolmisen sataa syyssipulia; narsisseja, tulppaaneja, laukkoja ja helmililjoja. Odotan jo nyt kevättä, kun heti pihaan ajaessa pääsen niistä nauttimaan.

Kauaa en ulkona tarennut olla, kun sormet olivat jo ihan kylmät. Ja tuolla kelillä minun puhelimen kameralla ei hyviä kuvia saakkaan, niinkuin ehkä huomasitte... Joten tulin sisälle ja päätettiin Julian kanssa pitää pieni aamuinen tee-hetki.  Pöydälle laitettiin palamaan itse koristelema kynttilä. Niiden teko-ohje löytyy täältä. Ihanan yhteisen hetken jälkeen olikin hyvä aloittaa uusi päivä <3