Minä ja puutarha - kymmenen faktaa

Facebookin omavaraisuus-ryhmässä on porukka innostunut haasteesta, jossa kerrotaan 10 faktaa omasta puutarhaharrastuksesta. Tämä ei suoranaisesti ole mikään kiertävä haaste, mutta tämä oli niin ihana idea, että tähän piti itsekin tarttua. Ottakaa toki muutkin koppi, jos innostutte!

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni

Aina minulle tulee aivan ensimmäiseksi mieleen se, kun naapurin ihana Iku toi minulle päivänsinen taimen ja istutti sen huoneeni kulmaikkunan luokse. Hän teki sille tukinarut, joita pitkin köynnös kiipeili ja lopulta valloitti koko kulmaikkunan reunuksen. Olin sitä ennenkin tykännyt kasveista, mutta tuo kesä ja päivänsini valloitti sydämeni aivan täysin. Sen jälkeen olinkin usein Ikun kanssa puutarhassa oppimassa milloin mitäkin. Yhä tänä päivänäkin päivänsini on yksi lempparikasvini, vaikka en koskaan saakkaan sitä kasvetettua upeaan loistoon.  Tämä saa minut aina pohtimaan sitä, miten suuri merkitys meillä ihmisillä onkaan toisillemme. Jokainen taustani tietävä varmasti ymmärtää, kuinka valtavan iso asia minulle oli se, että naapurin täti huomioi juuri minut tuomalla ikkunalleni kasvin ja viitsi viettää aikaa kanssani. Yhdistän aina Ikun yhteen suurimpaan intohimooni ja lohduttajaani, eli puutarhaan <3  

2. Vahvuuteni puutarhurina

Periksiantamattomuus, kokeilunhalu ja suuruuden hulluus.  Höyrähdän aina täysillä kaikkeen (khih, ei ehkä ole yllätys tämäkään). Kun höyrähdän, niin silloin järki sumenee täysin ja suuruuden hullut suunnitelmat täyttävät pääni, jotka tietysti pitää aina pyrkiä toteuttamaan. Lievästä kahjoudesta huolimatta nuo hetket tekevät minut suunnattoman onnellisiksi, vaikka usein pohdinkin aina jossain vaiheessa, että kenen idea tämä taas oli hankkia 50 daaliaa tai kylvää 80 tomaattia jne. 

En läheskään aina onnistu kaikissa yrityksissäni puutarhassakaan, mutta yritän aina uudelleen seuraavana vuonna. Ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana jos tarve vaatii. Yleensä niin kauan, että homma onnistuu. Sen jälkeen päätän, että kasvatanko kyseistä kasvia enää uudelleen. Se tunne, kun onnistuu jossain, missä on ensin epäonnistunut, niin uulalaaa, jos siitä ei saa virtaa, niin ei sitten mistään. 

Tähän kohtaan ehkä sopisi myös tietynlainen sokeus työmäärälle. En ikinä tajua sitä, kuinka paljon työtä omat suuruuden hullut suunnitelmani tulevatkaan vaatimaan, ennenkuin olen jo kaulaa myöten hommassa mukana ja silloinhan ei auta, kun vain painaa enemmän hommia, jottei huku omaan työmääräänsä. Khih.

3. Haasteeni puutarhurina

Hmmm, näitä on paljon ja ehkä jollainlailla myös edellisen kohdan asiat sopisivat tähänkin. Epäjärjestelmällisyys, rönsyily-taipumis ja voiman puute. Joskus myös nihilismi. Olen siis tyyppi, joka touhottaa ihan hullunaan, mutta rönsyilen hommasta toiseen ja jätän työkaluja jälkeeni kuin Hannu leivänmuruja. Tämän kokoisella tontilla työkalujen etsimiseen menee huiman paljon aikaa, mutta tuleepahan liikuttua.  

Voimaa kaipaisin usein enemmän, kun puuhastelen ulkona. HerraMies auttaisi varmasti enemmänkin, mutta sisulla sapporoon, opetti äitikin ja sitten taas hiki hatussa otsasuoni pullottaen yritän touhuta yli omien voimieni. Nooh, kasvaapahan kunto... 

Nihilismi... Niin. Joskus pääsisin hyvin paljon helpommalla, kun käyttäisin reilummin rahaa. Esimerkiksi kukkapenkit tulisivat paljon nopeammin upeiksi, kun raaskisin ostaa niihin reilusti taimia, mutta ehei, yksi taimi per laji riittää ihan varmasti, kun sehän kasvaa ja siitä voi sitten ottaa siemeniä jne. Terveisin: 10 vuoden kuluttua kukkapenkeissä on tarpeeksi kasveja, jotta rikkaruohot eivät pääse niitä valloittamaan... Toisaalta, saatan ostaa samaan kukkapenkkiin paljon erilaisia taimia, jolloin yleisilme on vähän levoton, mutta kun ihania kukkia on niin paljon, että pakkohan niitä on hankkia... Hassua tämä puutarhahullun nihilismi.

4. Unelmieni puutarha

Se, jossa on ainainen kesä. No ei vainen. Joskus haaveilin siististä, täydellisen upeasta puutarhasta, mutta en enää. Rakastan meidän puutarhan villeyttä ja luonnonmukaisuutta. Meidän puutarha ei ole missään tapauksessa näyttelypuutarha, mutta sitli tämä on minun unelmieni puutarha <3

5. Puutarhakirja pöydälläni

Sonja Lumpeen Tomaatti-kirja on yksi suuri puutarhakirja-rakkauteni. Se ei hirveästi tarjoa itselleni uutta tietoa, mutta rakastan sen kuvia ja sitä tunnelmaa, joka tuossa kirjassa on. Tomaatti-hulluna ymmärrän sen tunnelman niin hyvin. Kirjassa on selkeästi, ilman turhaa hienostelua tai liian teknistä sanastoa, kerrottu tomaatista. Arvostan paljon juuri tuollaista teosta. 

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani

Daaliat, kurjenmiekat, syysleimut, akileijat, päivänsini, ruusut, petuniat, kuunliljat, keijunkukat... Listaa voisi jatkaa hyvin pitkälle. Kukkia pitää olla! Mitä enemmän, sen parempi :) 

7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani

Yllätys yllätys, tomaatti! Lisäksi paprika, porkkana, peruna, herne, kurkku, sipuli jne... 

8.Paras puutarhavinkkini

Nyt on kyllä paha. Te ehkä osaisitte vastata tähän paremmin, että mikä on paras puutarhavinkkini. Vinkki on kuitenkin suunnattu aina jollekulle muulle ja sen idea on tehdä joku asia helpommin tai paremmin... Mikä teistä on ollut paras puutarhavinkkini? Tai oletteko ylipäätään semmoisia saaneet, joista on hyötyä?

9. Lempipuutarhatyökaluni

Istutuslapio. Rakastan kasvien istuttamista! 

10. Mottoni

Enemmän on enemmän ja aikainen puutarhuri sadon nappaa.

Ihanaa viikonloppua <3