Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu ihan hyvää. Oma pettymykseni kirjan julkaisun siirtymisen kanssa on alkanut helpottamaan ja katse on jo vahvasti muissa mukavissa asioissa. Nyt enää kirvelee kirjakaupoissa vieraillessa, kun oletusarvo oli toki, että tänä keväänä oma kirjanikin sieltä löytyisi. Noh, ensi vuonna sitten. 

Nyt olen keskittynyt perheen lisäksi taimikasvatuksiin, talvetettujen kasvien valoon siirtämiseen, kana-kirjasen kirjoittamiseen ja Oriflameen.

Lumen sulamista odotellessa...

Tomaatit itävät nyt nopeasti ja niiden kasvua on aivan ihanaa seurata. Ystävältäni saatu Red Profusion tekee jo nuppuja. Muuten tomaatit ovat vielä melko pieniä, kuten toki tähän aikaan vuodesta on hyvä ollakin, kun en lämmitä kasvihuonetta. Paprikoista aukeaa ihan pian ensimmäiset kukat. Nuppujen pullistumisen seuraaminen on niin kivaa! Kiwanot itivät paljon nopeammin, mitä oletin ja kun jätin varoaikaa uusintakylvön varalta, niin niiden kanssa saatan olla vielä ihmeissäni. Kiwanoa kasvatan tänä vuonna ekaa kertaa ja se on aina yhtä jännää ja inspiroivaa. Toivotaan, että onnistuu. Jos ei, niin ensi vuonna olen taas viisaampi senkin suhteen. 

Kellarista siirsin daalian juurakoita lukuun ottamatta kasvit valoon. Verenpisarat, kiiwi, sinisade, inkaliljat ja hortensiat ovat talvehtineet hyvin ja näyttäisi sille, ettei talvitappioita ole tullut juuri ollenkaan. Hiphei! Nyt ne näyttävät vielä vähän raaskuilta, mutta se ei haittaa. Kesään mennessä tilanne on jo aivan toinen. 

Raaskulandiasta hyvää päivää

Persikka vasta availee ensimmäisiä nuppujaan, mutta aprikoosi on jo täydessä kukassa. Olen aprikoosin kukkia pölyttänyt siveltimen avulla. Peukut pystyyn, että päästään maistelemaan omia aprikooseja loppukesästä!  Persikkaankin on tulossa kivan paljon kukkia, joten varovainen toive olisi senkin suhteen sadon saamisesta. Optimismia?

Persikkapuun nuppuja

Aprikoosin kukintaa

Pieni kana-opas alkaa olemaan hyvällä mallilla. Tavoitteena olisi saada kirjoitustyöt päätökseen tämän viikon aikana ja siirtää sen jälkeen materiaali Jukka Kilpisen käsiin. Oppaasta on tulossa ihan fyysisestikin pieni, jota on helppo lähettää postitse inspiroimaan kanoista innostuneita ihmisiä ja auttamaan perus-asioissa. Halusimme tehdä kirjasesta sellaisen, joka auttaa alkuun ja antaa myös vinkit, mistä aina tarvittaessa löytää lisää tietoa. Mukana on myös muiden kanaharrastajien tarinoita.  Ilmoittelen, kun tätä pääsee tilaamaan kauttani. Kana-kirjasta ei siis ole tulossa kirjakauppoihin, mutta sitä voi ostaa suoraan minulta. Tästä lisää myöhemmin <3 

Oriflame on antanut itselleni todella paljon voimaa ja iloa. Uusien edustajien neuvominen ja auttaminen on niin minun juttuni! Nyt talven aikana on ollut kampanja, jossa on ollut mahdollisuus päästä nauttimaan Järvisydän-kylpylään keväällä muiden Oriflamelaisten kanssa. Laitoin itselleni tavoitteen, että pääsen tuonne mukaan ja kyllä se tavoite alkaa olemaan täynnä. Ihanaa ihanaa! Nyt on tulossa myös koulutuksia Oriflamen tiimoilta, joita odotan innolla.

Itselleni siis kuuluu ihan hyvää. Tunteja tarvitsisin vuorokauteen selvästi enemmän, eli jos jollain on myydä halvalla, niin ostan mielelläni, khih. Muutamia muitakin kivoja juttuja on tulossa, mutta en uskalla vielä niistä puhua oikein mitään, mutta lupaan kertoa heti, kun jotain konkreettista tapahtuu. Jännä juttu, olen tässä kevään aikana oppinut, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma... Oppia ikä kaikki! 

Lapsille kuuluu hyvää. Taikan kanssa käytiin eilen neuvolassa. 4-vuotisneuvolaan kuuluu myös rokote ja Taikan tuntien olin varma, että tilanne tulee olemaan hyvin haasteellinen. Olimme asiaa käsitelleet jo valmiiksi ja vielä edellisenä päivänä tyttö alkoi itkemään, ettei suostu rokotukseen. Tyttö kuitenkin otti itse aina uudelleen asian puheeksi ja varmisteli, että onko ihan ok jos itkettää ja meneekö kipu nopeasti ohi jne. Tarpeeksi kun olimme asiasta keskustelleet, niin neiti oli ihan valmis tilanteeseen. Nojaili kaikessa rauhassa minuun, eikä edes inahtanut rokotuksen aikana. Sanoi jälkikäteen, että tuntui pahalta, mutta tiesi, että helpottaa, kun on ihan paikoillaan ja että äiti lohduttaa, jos tarvitsee. Olin niin ylpeä! Minun pieni tyttö, jonka maailma romahtaa välittömästi pienestä haavasta, otti rokotuksen noin hienosti vastaan ja ennen kaikkea osasi käsitellä siihen liittyviä pelkoja ja jännityksiä niin upeasti. 

Neuvolassa muutenkin Taika oli tosi reipas ja oli tehnyt tehtäviä innostuneena. Minä odotin tehtävien teon aikana odotustilassa. Tiettyjä haasteita tytöltä löytyy, jotka eivät itseäni yllättäneet. Osa varmasti johtuu siitä, että Taika on minun hoidossa kotona, eikä virikkeitä ja harjoituksia ole niin paljon kuin päiväkodissa, mutta osa taas muusta. Osa haasteista näkyy myös kotona melko paljonkin ja saimme lähetteet fysio- ja toimintaterapiaan. Yritän myös hakea Taikalle kerho-paikkaa, jotta tyttö saisi enemmän virikkeitä ja oppisi toimimaan ryhmässä. 

Olisi ihanaa olla super ihminen, joka pystyisi hoitamaan kaiken. Toki itseäni harmittaa se, että Taikalta puuttuu joitakin taitoja, joita olisi opetettu päiväkodissa ja jotka nyt ovat jääneet vähemmälle, mutta toisaalta, kyllä ne ehtii vielä hyvin oppimaan ja uskon, että tämä aika on ollut antoisaa Taikalle. Muutama tunti kerrossa pari kertaa viikossa tekisi takuuvarmasti hyvää tytölle. En epäile hetkeäkään, etteikö Taikalle tekisi hyvää olla välillä muidenkin ihmisten kanssa. Ihan varmasti tekisi. 

Meillä oli aivan ihana neuvolatäti. Hän selvästi kuulosteli sitä, miltä minusta äitinä tuntui kuulla haasteista ja miten otin vastaan apu-ehdotuksia. En ole koskaan pitänyt pahana asiana saada apua, mutta arvostan tuollaista ammattitietoa ja hienotunteisuutta. En itse henkilökohtaisesti olisi ehkä tarvinnut sitä, mutta ymmärrän hyvin, että kaikki eivät ota asioita samalla tavalla kuin itse otan. Helposti koetaan, että itse on tehnyt jotain väärin ja ottaa ehkä jopa arvosteluna tälläiset neuvot tai että lapsessa olisi jotain vikaa. Eihän se toki näin ole.  Avun saaminen on rikkaus. Ammatti-ihmiset näkevät aina asiat eri vinkkelistä kuin minä äitinä ja se on hyvä se. Saadaan varmasti hyviä vinkkejä ja neuvoja noilta käynneiltä. 

Myös Taika tykkäsi neuvolatädistä kovasti, eikä olisi edes halunnut hakea minua takaisin huoneeseen tehtävien teon jälkeen. Jälkikäteen hän kysyi, että milloin pääsee takaisin neuvolaan, kun siellä oli niin kivaa. 

Ilonan ja Taikan aamuinen sylittelyhetki

Ilona ja Julia ahkeroivat koulussa ja käyvät harrastuksissaan. Ilona harrastaa teatteria ja kiipeilyä ja Julia kuvataidekoulua. Lisäksi Ilonalla on riparijutut meneillään. Apua, mihin tuo aika oikein menee näiden lasten kanssa? On huimaa seurata, miten lapset kasvavat ja kuinka heille tulee omat haaveet ja unelmat, joita kohti kulkevat. Toisaalta lapsilla on myös upea tapa elää tätä hetkeä ja riemuita pienistä asioista. Siitä elämänasenteesta on hyvä ammentaa oppia myös itselleen. 

HerraMiehen kanssa vähän haaveilemme yhteisestä lomasta, mutta toistaiseksi tuon järjestäminen tuntuu vähän haasteelliselta. Olisi kyllä ihana lähteä yhdessä rentoutumaan ihan kaksin. Arki on niin hektistä, että kahdestaan oloa ihan kaipaisi. Nyt Taika on ollut muutaman kerran mummolassa, jolloin olemme saaneet viettää yhteistä aikaa ja se on tehnyt todella hyvää. Vielä, kun itse osaisin olla kotona tekemättä töitä ;) Siksi olisi hyvä lähteä vähän pois kotoa ja silloin jättäisin läppärinkin matkasta pois, khih.  

Kotoisa terapia-allas

Kanat voivat hyvin. Voi, sulaisipa lumet jo pian, että pääsisi kanaset ulkotarhaan nautiskelemaan elämästä. Kerroin aiemmin, että kesäkeittiömme romahti lumen painosta. Nyt suunnitelmissa olisi, että kesäkeittiön rungosta tehtäisiinkin isompi kesäkanala. Saa nähdä, miten käy. Meidän kesäkanala ei ole ihmisten kannalta kovinkaan nerokas, sillä se on niin matala, ettei sielä pääse suorana kulkemaan. Silloin, kun sitä rakennettiin, niin jostain syystä ajattelimme vain kanojen tarpeita, emmekä ollenkaan sitä, että kanahäkin korkeudella olisi muutakin merkitystä. Toiminut toki hyvin noinkin, mutta en pistäisi pahakseni uudistusta. 

Joku ehkä muistaa, kun pohdiskelin kesäkeittiön romahtimisen yhteydessä sitä, että haaveet isommasta kesäkanalasta ja uudesta kasvihuoneesta romuttuivat samalla, koska kesäkeittiö on kuitenkin rakennettava, eikä rahkeet riitä kaikkeen. Tsädää, suuruuden hullut Joutjärvet ovat taas asioita pohtineet ja ainakin uusi kesäkeittiö ja kasvihuone ovat kevään To-Do-listalla. Ja ehkä myös se uusi kesäkanala, jos kesäkeittiön runkoa saa hyödynnettyä siinnä. 

Tervetuloa hyvin leppoisa kesä... Ei kun mitenkä se taas olikaan? 

Alkaa jo itseä naurattamaan tämä meidän touhu. Rentoutuminen ei vaan ole meidän pala kakkua. ps... uusi kasvihuone tarkoittaa luonnollisesti myös suurempaa taimimäärää. JES! Arvatkaa, kuka on asiasta enemmän kuin vähän innoissaan? 

Tälläisiä kuulumisia meille. Olisi ihana myös kuulla, mitä Sinulle kuuluu? <3

Mukavaa torstaita!