Tämä on taas niitä päiviä, jolloin perheeni (lue siis mieheni) varmaan toivoisi, että olisin edes pikkuisen normaalimpi tapaus. HerraMies ei ollut vielä saanut aamulla silmiään auki, kun aloin hihkumaan, että tomaatit ovat alkaneet tuoksumaan. Voi sitä riemua! Tanssin, hihkuin ja hihitin. HerraMies mutisi jotain kasvihullusta vaimosta, mutta en juuri kuullut mitä. Tanssiin ja hihkumiseen liittyi myös Taika, joten ihan yksin en jäänyt tämän riemuni kanssa. Tavallaan toivoisin, että voisin sanoa, että tämä hihkuminen, tanssiminen ja hihittäminen oli vain kielikuva, mutta ehei, ei se ollut, vaan aivan tarkka kuvaus tapahtumasta.
Suurta iloa ja onnea tuotti myös nämä ihanat iirikset, jotka löytyivät shoppailu reissulta. Näitä ei voinut millään enää jättää kauppaan. Oih! Shoppailu reissulla oli mukana myös HerraMies ja Taika. Taika on siis paremmassa kunnossa jo ja flunssa näyttää talttuneen. Kiitos kaikille, jotka toivottelivat pienelle potilaalle pikaista paranemista <3
Hihkuminen jatkui kellari-puuhien takia. Eilen ja tänään olen tehnyt mukavaa puuhaa. Olen käynyt kukkakellarista hakemassa sielä talvehtimassa olleita kasveja saunatuvalle, jossa on valoisaa. Kukkakellariin iski hiiret ihan urakalla joitakin viikkoja sitten. Tästä kauhujeni hetkestä kerroinki Väliintulo - minäkö riippuvainen? ja kukkahullun kauhu-postauksessa, jossa oli lisäksi puhetta omasta siemenpussi-riippuvuudestani ja siitä, miten anoppini puuttui asiaan. Jottei tilanne kuulosta aivan hurjalle, niin kerron, että anoppini on minulle oikein rakas ja ihana, eli mistään ihan hirveästi ei ole kysymys.
No, mutta se, miksi olen hihkunut, johtuu siitä, ettei nuo himskatin hiiret ole onnistuneet ilmeisesti hirveän suurta tuhoa aikaan saamaan ja HerraMieheltä saamani hortensia näyttää tekevän nuppuja. Tämä kyseinen hortensia on se, jonka hän osti minulle viime vuonna Helsingin KEVÄT-messuilta ja "korvasi" naistenpäivä jakarin sillä ;)
Hyvässä kasvussa on, vaikkakin tietysti hyvin haalea, kun on ollut pimeässä. Ihanaa, etteivät hiiret tätä syöneet!
Sitruuna talvehti yli odotusten. Se on koko talven ollut vihreänä tuolla kellarissa. Hyvin hämmentävää!
Aitoviikuna näyttää myös talvehtineen. Sekä yläkuvan sitruunan että tämän viikunan ostin Viherpeukaloiden syys-alesta eurolla. Ajattelin vielä, että mikäli eivät talvehdi, niin suurta tappiota asiasta ei tule. Mutta tottakai on iloinen yllätys, kun molemmat ovat hengissä. Viikunassa on alhaalla muutama silmu ja ylhäällä yksi. Oletan kuitenkin, että lähtee reippaaseen kasvuun, kun pääsi valoon.
Persikka "Bonanza" (kuvassa keskellä) vaikuttaa myös olevan hengissä. Oksien kärjet ovat ihan vihreitä ja pehmeitä. Kuvasta voisi kyllä luulla, että on ihan hengetön. Bonanzan vieressä vasemman puoleisessa ruukussa on hortensia, jonka sain Ilonalta äitienpäivä lahjaksi viime vuonna sekä alesta löytämäni inkalilja. Kuvan perusteella nekin näyttävät kuolleilta, mutta hortensiassa ainakin on uusia alkuja ja Inkaliljankin uskon lähtevän uuteen kasvuun. Niiden molempien uusi kasvu oli valitettavasti hiirille kelvannut, mutta uskon silti, että toipuvat.
Runkoverenpisarat ovat kaikki hengissä. Muut verenpisarat näyttävät suurin osa tältä:
Kuolleelta vaikuttavat, mutta kun oksia katkoo, ne ovat sisältä vihreitä. Eli hengissä ovat ja oletan niidenkin lähtevän vielä kasvamaan.
Muratit eivät paljoa kellari-elämästä ole stressaantuneet. Ovat kaikki ihan virkeitä ja pirteitä.
Pelargoniat kokivat myös hiirihyökkäyksen kauhun. Monissa oli jo uutta kasvua, joka oli hävinnyt parempiin suihin ja ruukut olivat aivan myllättyjä. Kuvittelisin kuitenkin, että hengissä on noin puolet niistäkin. Näyttävät kaikki surkealta, mutta kokemukseni mukaan lähtevät uuteen kasvuun. Muutama on selkeästi kuivahtanut, mutta niidenkin juurakot saattavat olla hengissä. Viime vuonna olin monia heittämässä pois, mutta kun tarkastelin juuria, ne näyttivät olevan elossa. Muutaman viikon päästä lähtivätkin kasvuun ja kerkisivät hyvin kesän aikana kukoistamaan.
Tämän suurimman runkoverenpisaran selviytymisestä iloitsen kaikista eniten. Tämä on se HerraMieheltä kihlajaislahjaksi saamani verenpisara, jonka vuoksi kerroin itkeväni, mikäli ei hiirien hyökkäyksestä selviä. Sen juurella on toinenkin verenpisara, joka on hengissä sekin. Lumipallot ovat ruukuissa sen vuoksi, että kuiva multa ei meinaa imeä vettä itseensä. Lumipallo sulaa niin hitaasti, että vesi kerkiää imeytymään multaan. Nythän kasvit eivät paljoa vettä tarvitse, joten lumesta tulee sopivasti kosteutta. Näin kastelen saunatuvan kasvit niin kauan kuin lunta on maassa.
Sinisade on kysymysmerkki, onko hengissä. Luotan siihen, että on. Viime vuonna kuvittelin sen olevan kuollut, kun moneen viikkoon ei tapahtunut mitään kasvua, mutta niin vain se lähti kasvamaan. Paremmassa kunnossa se nyt näyttää olevan. Kellariin jäi vielä daaliat, ihmekukat ja muut juurakot, "Jenny"-kiiwi ja yksi kärhö. Maljaköynnökset, jotka HerraMiehen isä toi syksyllä meille talvetuskokeiluun, ovat henkensä heittäneet. Niille kävi aivan samoin kuin edellisenä vuonna; kasvoivat kellarissa ja näyttivät viihtyvän ja helmikuussa alkoivat kuolemaan.
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, miten hyvin kasvit talvehtivat. Juurakoista ei toki vielä tiedä, ovatko hengissä vai eivät. Niiden suhteen kuitenkin olen luottavaisin mielin. Hiirienkään suhteen emme ihan kuivilla vesillä ole. Nytkin kukkakellarin eteisessä minulla oli ainakin yksi seuralainen. En sitä nähnyt, mutta kuulin sen kulkevan ruukkujen seassa. Säilytän siis kaikki muoviruukut tuossa eteisessä ja suurin osa onkin sielä ihan hujan hajan. Kaiken kaikkiaan kellarista pyydystimme 18 hiirtä. Se on aikamoisen suuri määrä, vai mitä olet mieltä?
Vinkkinä muuten noiden isojen ruukkujen siirtämiseen! Potkukelkka on mainio peli siihen hommaan.
Tosin, kanat kannattavat siirtää pois ennen ruukun kyytiin laittoa!
Seuraavalla kerralla kerron, mitä taimille kuuluu. Tänään täytyisikin laittaa vielä vähän tomaatteja itämään (kun niitä ei vissii tarpeeksi ole, khih)! Ihanaa lauantai-iltaa Sinulle <3
