Tiedättekö sen, kun joku pelko rajoittaa elämää? Haluaisi tehdä jotakin, mutta pelkää, ettei osaa toimia oikein tai tapahtuu jotakin kurjaa. Itselläni on matkustamista kohtaan ollut tosi suuri pelko-peikko. Ongelmaa ei ole, jos mukana on henkilö, joka on matkustanut paljon ja voin tavallaan jättää hänelle kaikki huolet siitä, mihin menemme ja mitä teemme. Ilona ja Julia on toivonut jo pitkään, että lähtisimme Tallinnaan, mutta oma pelkoni on ollut rajoitteena. Aikuisena olisin kuitenkin vastuussa, jos eksymme tai menemme väärään laivaan tai jäämme laivasta pois tai ihan mitä tahansa. Pelko johtuu osittain kielitaidottomuudestani; tuntuu turvattomalta, kun ei ole varma, että tulee ymmärretyksi. Itseäni aina vain enemmän oma pelkoni on alkanut suorastaan ärsyttämään, koska en halua omien pelkojen rajoittavan elämääni saati lasteni elämää. Olen keskustellut monien ystävieni kanssa tästä pelosta ja huomannut, etten todellakaan ole ainoa, joka aristelee matkustamista.
Tämän vuoksi olin yhteydessä lähellämme sijaitsevaan bussiyhtiö
Puolakkaan, joka tarjoaa valmismatkoja. Pelkoni selvästi ymmärrettiin ja tarjottiin mahdollisuutta lähteä blogiyhteistyön merkeissä päiväreissulle Tallinnaan. Oli paljon helpompi lähteä reissuun, kun tiesin, että pääsemme bussilla suoraan oikean terminaalin eteen ja Tallinnassa bussi on mukana, eli emme eksy siellä. Kaikki huoli siitä, että miten menemme satamaan tai mihin saamme auton jätettyä jäi pois.
Tiistai aamuna klo 3:20 soi herätyskello ja Ryhmä-Rämä oli pirteänä (siis todella pirteänä, voitte ehkä kuvitella) lähdössä matkaan. Pirteä pakkaskeli vei viimeisetkin unenrippeet mennessään, kun ajelimme Valkealan ABC:n pihaan bussia odottelemaan. Olimmekin ensimmäiset kyytiin menijät, eikä meidän pysäkiltä montaa ihmistä mukaan tullutkaan. Mutta hiphei, matka sai alkaa!
Bussimatkan aikana olin ajoittain vähän huolissani kanssamatkustajista, ettemme häiritse heitä. Muut olivat niin hiljaa ja me takapenkkiläiset hihitimme ja hohotimme jatkuvasti. Pistetään väsymyksen piikkiin! Muutenhan emme tietenkään ole äänekästä ja nauravaista sakkia...
Oli mukavan helppoa, kun bussi vei terminaalin eteen ja kuski kävi hoitamassa lähtöselvityksen. Saimme matkustajakortit kuskilta ja pääsimme odottelemaan laivaan nousua.
Laivaan päästyämme pääsimme samantien aamupalalle, joka meille oli varattu jo etukäteen. Oih, laiva-aamupala on melkoisen ihana! Ilona ja Julia nauttivat täysillä siitä, että saivat syödä herkkuja vatsan täydeltä. Hyvin mahtui samalle lautaselle nakit, pekonit ja letut ;)
Matkustimme Tallinnaan EckeröLinen m/s Finlandialla, jossa oli matkan ajaksi mukavan paljon ohjelmaa. Aamupalan jälkeen vierimme kuuntelemaan Riskit Herrat-orkesteria, jonka jälkeen esiintyi mainio taikuri Roope. Nauroimme vedet silmissä hänen esitykselleen. Täytyy sanoa, ettei varmasti ole helppoa esiintyä aamusella laivassa, jossa ihmisiä oli vain kourillinen, eikä kukaan lapsista kutsusta huolimatta tule lavalle esiintyjän kanssa. Tosi hienosti taikuri Roope tilanteen hoisi ja pohdinkin, että on jo todellista ammattitaitoa saada ei-mukana oleva yleisö nauramaan ja tulemaan tilanteeseen mukaan. Hauskaa tuntui olevan muillakin kuin vain meillä!
Tallinnassa ensimmäinen pysähdys oli SuPer Alkoon. Me emme halunneet alkoholia ostaa, mutta oli kuitenkin kiva nähdä tuo valtava alkoholi liike, jossa halutessaan olisi voinut tuotteita myös maistella. Löysimme mekin ostettavaa, vaikkemme alkoholia ostaneetkaan. Lasten prinsessa-kuohujuomaa Taikalle tuliaisiksi ja itsellemme limen makuista Coca-Colaa.
SuPer Alkon jälkeen suuntasimme Ylemisten-kauppakeskukseen. Bussi pysähtyi matkalla myös keskustassa, josta olisi voinut mennä vanhaankaupunkiin. Ulkona oli kuitenkin niin valtavan kylmä, että me halusimme päästä sisätiloihin. Ylemisten kauppakeskus vaikutti melkolailla samalta kuin Suomessakin olevat kauppakeskukset. Tuli ihan kotoisa olo; ihan kuin olisi Veturissa pyörinyt. Veturi on siis täällä Kouvolassa sijaitseva kauppakeskus. Kukkakauppakin löydettiin ja siitä piti tietysti ottaa kuva. Myyjä katsoi meitä sen verran oudoksuen, että en viitsinyt liikkeen sisälle mennä kuvaamaan.
Muutamia ostoksiakin tehtiin. Ilona löysi itselleen tosi edullisesti talvitakin, jollaista oli himoinnut kovasti. Julia löysi paidan, jossa on paljetti kuvio. Paljetit kääntämällä kuvio vaihtuu. Itse löysin uuden puutarha vihkon ja Gorjuss- huulirasvan. Ostimme myös karkkeja tuliaisiksi.
Olen ihan heikkona näihin ihaniin Gorjuss-tuotteisiin <3
Hiukopalaa käytiin haukkaamassa jäätelön muodossa. Hjam!
Ylemisten jälkeen lähdimme takaisin satamaan, jossa shoppailimme SadaMarketissa. Julia löysi lisää paljetti vaatteita ja Taikalle löysimme tuliais-kitaran.
Nälkä alkoi olla jo melkoinen, joten kävimme vielä ennen laivaan menoa syömässä SadaMarketissa sijaitsevassa hampurilaisravintolassa.
Laivalla kävimme ensimmäiseksi ostoksilla tax freessä, jonka jälkeen suuntasimme kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan uudesta taikuri Roopen show´sta.
Tähtiartistina oli Tommi Soidinmäki ja orkesterina Vastakaiku. Täytyy myöntää, että tykästyin kovasti Tommin karismaattiseen esiintymiseen. Todella upeasti artisti otti kontaktia yleisöön ja sai kaikki hyvällä fiilikselle. On aina ilo katsoa ihmistä, joka on todella taitava tekemässään asiassa ja näyttää siitä nauttivan kovasti! Ilona taisi kyllä hävetä silmät päästään, kun Julian kanssa olimme ihan musiikin lumoissa tanssien ja laulaen mukana. Tiedustelin jälkikäteen traumojen tasosta, mutta tyttöä vain nauratti. Mutta ei kuulema enää lähde meidän kanssa mihinkään keikalle, ha hah!
Laiva oli jo saapunut satamaan, mutta kävimme vielä pikaisesti yhteiskuvassa Tommin kanssa.
Ja hei, Tommilta teille kaikille terveisiä! Kertaalleen kyllä kysyi nauraen, että mitä, kenellä tämä tulee!
Laivasta pääsimme suoraan lämpimään bussiin. Olikin ihana päästä hetkeksi torkahtamaan. Olimme Ilonan kanssa jo aivan väsyksissä, mutta Julia sitkeästi oli hereillä koko kotimatkankin. Pieni jännitys oli, että lähteekö autoni enää käyntiin oltuaan koko päivän pakkasessa ilman lämmitystä. Mutta käyntiin lähti pienen nikottelun jälkeen ja pääsimme kotiin. Kotona olimme klo 00:30, joten päivälle tuli kyllä pituutta melkoisen paljon ja eilinen meni toipuessa.
Mutta tiedättekö mitä? Se kamala pelko-peikko jäi matkalle! Ei varmasti tule jäämään viimeiseksi laivareissuksemme tyttöjen kanssa. Taidan kuitenkin jatkossakin varata valmismatkan, sillä hinta on tosi edullinen ja saa olla aivan huoletta koko reissun ajan. Jos Sinäkin kärsit matkustuspelosta tai -jännityksestä, niin suosittelen lämpimästi lähtemään valmismatkalle, jossa kaikki on hoidettu jo puolestasi.
Youtuben puolelle on tulossa reissusta video, josta vielä myöhemmin vinkkaan.
Ihanaa maaliskuun ensimmäistä päivää Sinulle. Se on NYT KEVÄT <3 JES!
