Voihan syksy...

Tänään on ihan viimeisen päälle syksyinen keli. Tuulee niin, että lehdet vain lentelevät ympäriinsä ja vettä sataa kokoajan. Ja on kylmä. Tälläisten päivien takia en pidä syksystä. Toisaalta taas, näiden päivien jälkeen arvostaa poutasäätä, jolloin pääsee pihaan puuhastelemaan. 

Aamulla kävin tekemässä pienen kuvauskierroksen. Milla ja Lotta olivat ihan ihmeissään lehdistä ja tuulesta. Oli lähes mahdotonta saada edes alkeellisesti hyvää kuvaa, kun hyö touhottivat niin mahdottomasti!




Pihan keskellä oleva iso vaahtera tiputtaa nyt lehtiään urakalla. Kunnon ruskasta ei sen osalta päästy tänä vuonna nauttimaan. Päivittäin saa lehtiä olla haravoimassa ja silti niitä riittää! Kuva on surkea ja se on otettu keittiön ikkunasta. Alkaa olemaan melko lohduton näkymä keittiöstä. 





Syysasteri aloittelee kukintaansa. Näistä tykkään ja näitä täytyy siirtää siten, että näkyy nimenomaan keittiön ikkunasta. Syksyllä kuitenkin on kelejä, jolloin ei huvita mennä pihalle, niin nämä ilahduttaisivat sisältäkin katseltuna. 




Elvin kummulla vielä kukkii. Eipä menee kauaa, kun pääsee (vai joutuu?) gladiolusten sipulit ja daalioiden juurakot nostamaan ylös. Ilmeisesti alkaa olemaan jo se aika, kun on valmis luopumaan tästä kaudesta. Toisaalta surettaa, mutta toisaalta tuntuu, että lepohetkikin sopisi jo. Kukkien kauneuteenkin ehkä sokaistuisi, ellei olisi pakollista taukoa niistä. Keväällä taas jokaisesta kukasta nauttii uudella innolla ja onnella.




Meille tullessa on portin pielessä tämä valtava tammi. Se alkaa jo olemaan vanha ja raihnainen. Ikävä kyllä se näyttää sille, ettei sillä hirveän kauaa enää eliaikaa ole. Isoja oksia on jo kuollut ja niitä tipahtelee tuulen aikana. Alaosa paikoitellen näyttää myös huonolle. Kuitenkaan en millään siitä raaskisi luopua. Se on kuitenkin elänyt pitkän elämän. Meinasin tänä syksynä ottaa talteen tämän tammenterhoja ja pistää kasvamaan. Sitten joskus kun tämän aika on ohi, istutan tilalle uuden, hänen oman jälkeläisensä.



Sen runko alkaa olemaan aikamoisen upean kokoinen.




Koivut alkavat olemaan puoli nakuja. Muurin edustalle istutin kolmisen sataa syyssipulia; narsisseja, tulppaaneja, laukkoja ja helmililjoja. Odotan jo nyt kevättä, kun heti pihaan ajaessa pääsen niistä nauttimaan.




Kauaa en ulkona tarennut olla, kun sormet olivat jo ihan kylmät. Ja tuolla kelillä minun puhelimen kameralla ei hyviä kuvia saakkaan, niinkuin ehkä huomasitte... Joten tulin sisälle ja päätettiin Julian kanssa pitää pieni aamuinen tee-hetki.  Pöydälle laitettiin palamaan itse koristelema kynttilä. Niiden teko-ohje löytyy täältä. Ihanan yhteisen hetken jälkeen olikin hyvä aloittaa uusi päivä <3 





30 kommenttia:

  1. Kauniisti ajattelet vanhasta tammesta! Ja kaunis on pihamaasi. Ihastelin tuota kiviaitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊 Minustakin tuo kiviaita on ihana. Sen edus oli täynnä ruusua, joten keväällä kaivoimme ny ylös jotta muuri tuli näkyviin. Vieläkin sen ruusun kanssa tosin taistellaan 😉

      Poista
  2. Ihanan väriset gladiolukset, on niissä vaan uljas kukka! Ja kanat osaa olla siellä niin söpösinä <3 Tosiaan käsineet piti täälläkin pukea aamulla, jotta tarkesi. Toivottavasti olisi kuitenkin vielä jonkin aikaa lämmintä, ehtii sitä sitten talvella värjöttelemään. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ On nuo rouva kanaset hauskoja otuksia. Kohta hyökin pääseevät sisätiloihin, kun alkaa olemaan niin viiliää. Miekin toivon, ettei viel noin koleaks heittäis kokonaa!

      Poista
  3. Minusta sinun kuvasi ovat hienot. Niistä näkee tällainen mummokin ihan selvästi kaiken sen, mistä kerrot. Samanlainen sää oli meilläkin. Toivon vielä hyvääkin säätä, sillä osa sadosta on vielä korjaamatta ja jonkun pitäisi ................ Hyvää illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kiitos Kirsti <3 Sinun kommenttisi ovat aina niin ihania ja lämpimiä <3 Niistä tulee tosi hyvä mieli!

      Tosiaan tarvittaisiin vielä hyviä kelejä. Pistetään tilauksee, jotta saadaan hommat tehtyä ;) Mukavaa illan jatkoa myös Sinulle :)

      Poista
  4. Komeiden pihapuiden kaato riipaisee aina syvältä mutta joskus järki voittaa tunteet ja puu on kaadettava. Teilläkin on kiva kivimuuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Pienempien puiden kaato ei itseäni hetkauta, mutta nuo tuollaiset vanhat toivoisi säilyvän. Mutta eihän se ole mahdollista loputtomiin. Täällä on muitakin upeita kivimuureja, mutta ne on ainakin toistaiseksi rikkaruohojen peitossa.

      Poista
  5. Ihania syksyisiä kuvia♥ Nuo vaahterat on nyt niin upeita väriloistossaan ja ihana ajatus pistää "jälkeläinen" kasvamaan! Tuollaiset aamuhetket onkin ihan parhautta!! Mukavaa syksyistä viikkoa sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän jäin kaipaamaan sitä punaisuutta tuohon vaahteraan. Mutta ehkä ensi vuonna :)
      Mukavaa viikkoa myös Sinulle <3

      Poista
  6. Ihania kanoja ja upea tammi, puhumattakaan gladioluksista. Kirjoituksestasi tuli hyvä mieli.

    VastaaPoista
  7. Syystuulet puhaltelevat ihan tosissaan.
    Postauksessa on hyvä tunnelma. :)

    VastaaPoista
  8. kanat osaavat olla symppiksiä:)

    VastaaPoista
  9. Moikka, voisitko kipasta kylään mun blogiin... Ihan vaan pikku vinkkinä. Hih hih

    VastaaPoista
  10. Kanat ovat ihan mahdottomia kuvattavia. Tyttärelläni on monta kanaa ja ne onnistuvat helposti karkaamaan kuvista, kun yritän niitä kuvata.

    VastaaPoista
  11. Minä sitten niin tykkään noista kanasista!

    VastaaPoista
  12. Ihana tammi. Mullakin vanha tammi, mutta annan olla niin kauan kun vain jaksaa. Iso halkeemakin siihen tuli monia vuosia sitten kun toinen puu kaatui haaraosaan - hätäapuna sidottiin se kiristysliinalla yhteen, ei ole ottanut nokkiinsa pienestä trukommista.
    Ja se on just noin, että talvikausi tuo pakollisen levähdyksen puutarhahommiin. Uskoisin, että siihen jatkuvaan kesään ja kukkaloistoonkin turtuisi - ahaa-elämykset muuttuisivat arkiseksi :o
    Vissisti on tulossa komeaa kukkaloistoa keväällä kun kukkasipulit puhkeavat kukkaan. Mahti määrä sipuleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttavia ovat nuo isot puut todella! Ja ilmeisen sitkeitä <3
      Ensi kevättä odotellessa ;)

      Poista
  13. Voi miten kauniisti siellä teillä vielä kukkivat gladiolukset.
    Vanhoista ja rakkaista puista voi joskus olla tosi vaikea luopua, mutta turvallisuuden vuoksi näin joutuu usein tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tämä monen päivän sade on rokottanut gladioluksiakin melkolailla. Osan toinkin jo sisälle :)
      Niin, totta tuo että turvallisuus menee aina edelle. Käsittääkseni tuota puuta on jo pariin kertaan linjaraivaus käynyt katsomassa ja tiedustellut, saisiko sen kaataa. Ilmeisesti kokeevat riskiksi. Edellinen omistaja ei ollut antanut siihen lupaa. Saa nähdä, milloin seuraavan kerral tuleevat asiaa tiedustelemaan...

      Poista
  14. Upea tammi! Ihana ajatus kasvattaa tammenterhosta uusi :) Itselläni on hevoskastanja, jonka enoni oli aikanaan idättänyt ja toi minulle pikkutaimena viilipurkissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oiih, hevoskastanjatkin ovat aivan ihania! Ja etenkin tuollaisella tarinalla <3 Ja Se KUKINTA! Oi joi, aloinkin jo odottamaan sitä heti :D
      Olin ihan innoissani, kun tulimme tänne ensimmäistä kertaa ja huomasin hevoskastanjoita. En ollut tainnut niitä ennen "livenä" nähdäkkään :D

      Poista
  15. Kiva lukea kanakuulumisia :) Minusta putoavat lehdet ovat tunnelmallisia ja ihania, sillä en joudu niitä haravoimaan. Ehkä tunnelma olisi toinen, jos olisi kottikärrykaupalla haravoitavaa. Mukavaa loppuviikkoa teille! Jospa sää olisi suosiollinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat ovat kyllä aika symppiksiä tyyppejä <3 Meillä lapset ovat ottaneet asiakseen haravoida vaahteran lehdet. Olen ihan ihmeissäni, kun en ole edes sanonut asiasta :D Ihania! Toivotaan kivaa keliä viikonlopulle. Istutushommia riittäisi vielä...

      Poista

Kiitos kommentistasi <3 Nähdään taas!